PECADOS CAPITAIS - A GANÂNCIA

PECADOS CAPITAIS  -   A GANÂNCIA

Nossa vida é regrada por padrões de comportamento nem sempre fáceis de explicar. Por exemplo, a ganância... embora execrável, faz parte de nosso dia a dia e, em muitas ocasiões, é aplaudida...

E por que isso ocorre? As pessoas são assim tão mesquinhas que desejam acumular para si mais do que realmente precisam? Claro que não... normalmente nos contentamos a suprir as necessidades de nosso dia a dia, não nos importando em repartir nosso pão com aqueles que necessitam. É automático. Na maior parte do tempo, somos altruístas. Mas, nesse caso, porque a ganância impera em nosso meio? Não faz nenhum sentido, não é mesmo? Afinal, vivemos pregando aos quatro ventos que devemos ser solidários com aqueles desassistidos pela sorte...

Para que possamos entender porque tal situação ocorre, temos que nos lembrar que não somos, realmente, a peça mais importante desse grande tabuleiro que é o jogo da vida. Somos meros peões, cuja função principal é defender o "Status Quo" do grupo ao qual viermos a pertencer. E geralmente pertencemos a vários grupos simultaneamente. E nem sempre estes seguem a mesma linha de conduta...

Confuso? Nem tanto. Podemos enumerar alguns grupos dos quais forçosamente participamos. O primeiro, é óbvio, é a família. Que, dependendo do caso, se torna o segundo e o terceiro, também. Vou explicar melhor...

Quando nascemos, é lógico que estamos inseridos em nosso primeiro grupo social, que terá a missão de nos preparar para, algum dia, assumirmos nossa posição no jogo da vida. Mas algo que nunca nos chamou a atenção é que aquele núcleo veio de dois outros que tiveram uma ruptura em sua composição. Sim, é isso mesmo. Nosso núcleo é o terceiro. O primeiro e o segundo são aqueles de onde se originaram nossos pais...

Bem, por mais que as ideias básicas de nossos genitores sejam convergentes, a sua formação não é. Cada um deles teve uma formação onde valores foram gravados em suas almas e é essa a diretriz que seguirão durante toda sua caminhada por esse plano...

O nosso treinamento... desculpe, a nossa formação... será o amálgama daquilo que os dois trouxeram de seus núcleos originais. E... veja só que interessante...se houver outros filhos, cada um será educado de uma forma diferente, mesmo que o casal clame para o mundo que criou todos da mesma maneira...

Bem, além de pertencermos a esse núcleo, conforme vamos evoluindo seremos cooptados por outras agremiações. Algumas nos serão impingidas. Outras, conforme adquirimos experiência, nos filiamos por livre e espontânea vontade... embora na verdade o que nos faz tomar tal decisão seja a pressão velada que recebemos para seguir um rumo na vida...

Mas o que isso tem a ver com a ganância, você me pergunta... em princípio, nada. Você vai escolher um caminho a seguir e o trilhará, convicto de que fez a melhor escolha. E, tenha certeza... realmente é, ao menos para sua pessoa. Mas durante sua caminhada receberá influência de diversas matrizes. E cada uma delas tentará te convencer que é justa, que representa tudo aquilo que você deseja...

Bem, a ganância geralmente vem embrulhada em um lindo invólucro. E vai te envolvendo aos poucos, te fazendo ver aquilo que na realidade não existe. Aos poucos você vai sendo dominado pela ânsia de guardar mais do que realmente é necessário para sua vida, não se importando se essa sua ação deixará outras pessoas privadas daquilo que elas também precisam...

O seu bem estar fica em primeiro lugar. Você precisa ter certeza de que nada irá te faltar. E começa a acumular bens que jamais irá usar, que seriam melhor aproveitados se fossem distribuídos entre aqueles que realmente necessitam daquilo que você guarda sem saber exatamente o porquê...

Tudo pode ser guardado sem necessidade... de tesouros que de nada servem além de te dar status a alimentos que, se não forem distribuídos dentro de determinado prazo, ficarão perdidos, terão que ser descartados. Mas você acredita que deve guardá-los, pois se abrir mão destes, passará necessidade...

Sim, eu sei que nem todo mundo é assim... graças a Deus. Mas, se não tomarmos cuidado com nossas ações, podemos, sim, ser cooptadas por essas ideias e terminarmos dando mais valor às coisas materiais que aos nossos semelhantes. Se você prestar atenção à sua volta, perceberá que tal já ocorre em escala mundial. E não é tão simples assim reverter tal quadro.  Quiçá consigamos acordar a tempo, compreendendo que apenas o Amor ao próximo pode nos dar tudo aquilo que realmente necessitamos. E que a Paz com a qual tanto sonhamos somente se tornará realidade em nossa Sociedade quando entendermos que o Amor é a força que realmente nos conduz ao Mundo Ideal...

Tania Miranda   -    Brasil   -    28/12/2025

==========================================================

DEADLY SINS - GREED

Our lives are governed by behavioral patterns that are not always easy to explain. For example, greed... although execrable, it is part of our daily lives and, on many occasions, is applauded...

And why does this happen? Are people so stingy that they want to accumulate more for themselves than they really need? Of course not... normally we are content to meet the needs of our daily lives, not caring about sharing our bread with those in need. It's automatic. Most of the time, we are altruistic. But, in this case, why does greed prevail among us? It doesn't make any sense, does it? After all, we constantly preach that we should be in solidarity with those unfortunate...

To understand why this situation occurs, we must remember that we are not, in reality, the most important piece on this great chessboard that is the game of life. We are mere pawns, whose main function is to defend the "status quo" of the group to which we belong. And we generally belong to several groups simultaneously. And these don't always follow the same line of conduct...

Confusing? Not really. We can list some groups to which we necessarily belong. The first, obviously, is the family. Which, depending on the case, becomes the second and the third as well. Let me explain better...

When we are born, it is logical that we are inserted into our first social group, which will have the mission of preparing us to, one day, assume our position in the game of life. But something that never caught our attention is that that nucleus came from two others that had a rupture in their composition. Yes, that's right. Our nucleus is the third. The first and second are those from which our parents originated...

Well, however convergent the basic ideas of our parents may be, their formation is not. Each of them received an upbringing where values ​​were ingrained in their souls, and this is the guideline they will follow throughout their journey on this plane...

Our training... excuse me, our formation... will be the amalgam of what the two brought from their original backgrounds. And... look how interesting... if there are other children, each will be raised differently, even if the couple claims to the world that they created everyone the same way...

Well, besides belonging to this core group, as we evolve we will be co-opted by other groups. Some will be imposed on us. Others, as we gain experience, we join of our own free will... although in reality what makes us make such a decision is the veiled pressure we receive to follow a certain path in life...

But what does this have to do with greed, you ask... in principle, nothing. You will choose a path to follow and you will tread it, convinced that you made the best choice. And, be sure... it really is, at least for you. But during your journey you will be influenced by various forces. And each one will try to convince you that it is just, that it represents everything you desire...

Well, greed usually comes wrapped in a beautiful package. And it gradually envelops you, making you see what doesn't actually exist. Little by little you are dominated by the urge to hoard more than is truly necessary for your life, not caring if this action will deprive other people of what they also need...

Your well-being comes first. You need to be sure that you will lack nothing. And you start accumulating goods that you will never use, which would be better used if they were distributed among those who really need what you hoard without knowing exactly why...

Everything can be hoarded unnecessarily... from treasures that serve no purpose other than to give you status to food that, if not distributed within a certain period, will be lost and will have to be discarded. But you believe you should keep them, because if you give them up, you'll be in need...

Yes, I know that not everyone is like that... thank God. But, if we are not careful with our actions, we can indeed be co-opted by these ideas and end up valuing material things more than our fellow human beings. If you pay attention to your surroundings, you will realize that this is already happening on a global scale. And it's not so simple to reverse this situation. Perhaps we can wake up in time, understanding that only love for our neighbor can give us everything we truly need. And that the peace we dream of will only become a reality in our society when we understand that love is the force that truly leads us to the Ideal World...

Tania Miranda - Brazil - 12/28/2025

==========================================================

PECADOS CAPITALES - AVARICIA

Nuestras vidas se rigen por patrones de comportamiento que no siempre son fáciles de explicar. Por ejemplo, la avaricia... aunque aborrecible, forma parte de nuestra vida diaria y, en muchas ocasiones, es aplaudida...

¿Y por qué ocurre esto? ¿Acaso la gente es tan tacaña que quiere acumular más de lo que realmente necesita? Claro que no... normalmente nos conformamos con cubrir nuestras necesidades diarias, sin importarnos compartir nuestro pan con los necesitados. Es automático. La mayoría de las veces, somos altruistas. Pero, en este caso, ¿por qué prevalece la avaricia entre nosotros? No tiene sentido, ¿verdad? Al fin y al cabo, constantemente predicamos que debemos ser solidarios con los desafortunados...

Para entender por qué ocurre esta situación, debemos recordar que, en realidad, no somos la pieza más importante de este gran tablero que es el juego de la vida. Somos meros peones, cuya principal función es defender el statu quo del grupo al que pertenecemos. Y generalmente pertenecemos a varios grupos simultáneamente. Y estos no siempre siguen la misma línea de conducta...

¿Confuso? No realmente. Podemos enumerar algunos grupos a los que necesariamente pertenecemos. El primero, obviamente, es la familia. Que, según el caso, se convierte también en el segundo y el tercero. Me explico mejor...

Al nacer, es lógico que nos insertemos en nuestro primer grupo social, que tendrá la misión de prepararnos para, algún día, asumir nuestro rol en el juego de la vida. Pero algo que nunca nos llamó la atención es que ese núcleo provino de otros dos que tuvieron una ruptura en su composición. Sí, así es. Nuestro núcleo es el tercero. El primero y el segundo son aquellos de los que provienen nuestros padres...

Bueno, por muy convergentes que sean las ideas básicas de nuestros padres, su formación no lo es. Cada uno de ellos recibió una crianza donde los valores se inculcaron en sus almas, y esta es la guía que seguirán a lo largo de su viaje en este plano...

Nuestro entrenamiento... perdón, nuestra formación... será la amalgama de lo que ambos trajeron de sus orígenes. Y... qué interesante... si hay otros hijos, cada uno será criado de forma diferente, aunque la pareja afirme ante el mundo que los creó a todos de la misma manera...

Bueno, además de pertenecer a este grupo central, a medida que evolucionamos seremos cooptados por otros grupos. Algunos nos serán impuestos. Otros, a medida que ganamos experiencia, nos uniremos por voluntad propia... aunque en realidad lo que nos lleva a tomar tal decisión es la presión velada que recibimos para seguir cierto camino en la vida...

Pero, ¿qué tiene esto que ver con la codicia?, te preguntarás... en principio, nada. Elegirás un camino a seguir y lo recorrerás, convencido de que has tomado la mejor decisión. Y, ten por seguro... realmente lo es, al menos para ti. Pero durante tu viaje serás influenciado por diversas fuerzas. Y cada uno intentará convencerte de que es justo, de que representa todo lo que deseas...

Bueno, la codicia suele venir envuelta en un bonito envoltorio. Y te envuelve poco a poco, haciéndote ver lo que en realidad no existe. Poco a poco te domina el impulso de acumular más de lo realmente necesario para tu vida, sin importarte si esta acción priva a otros de lo que también necesitan...

Tu bienestar es lo primero. Necesitas estar seguro de que no te faltará nada. Y empiezas a acumular bienes que nunca usarás, que sería mejor usar si se distribuyeran entre quienes realmente necesitan lo que acumulas sin saber exactamente por qué...

Todo se puede acumular innecesariamente... desde tesoros que no sirven para nada más que darte estatus hasta alimentos que, si no se distribuyen en un plazo determinado, se perderán y tendrán que desecharse. Pero crees que debes conservarlos, porque si los abandonas, pasarás necesidad...

Sí, sé que no todos son así... gracias a Dios. Pero, si no tenemos cuidado con nuestras acciones, podemos ser absorbidos por estas ideas y terminar valorando las cosas materiales más que a nuestros semejantes. Si prestas atención a tu entorno, te darás cuenta de que esto ya está sucediendo a escala global. Y no es tan sencillo revertir esta situación. Quizás podamos despertar a tiempo y comprender que solo el amor al prójimo puede darnos todo lo que realmente necesitamos. Y que la paz que soñamos solo se hará realidad en nuestra sociedad cuando comprendamos que el amor es la fuerza que realmente nos conduce al Mundo Ideal...

Tania Miranda - Brasil - 28/12/2025

=========================================================

KUOLEMANSYNNIT - AHNEUS

Elämäämme hallitsevat käyttäytymismallit, joita ei ole aina helppo selittää. Esimerkiksi ahneus... vaikka se onkin hirvittävää, se on osa jokapäiväistä elämäämme ja usein sitä ylistetään...

Ja miksi näin tapahtuu? Ovatko ihmiset niin kitsaita, että he haluavat kerätä itselleen enemmän kuin he todella tarvitsevat? Tietenkin eivät... yleensä tyydymme tyydyttämään jokapäiväisen elämämme tarpeet välittämättä leivän jakamisesta apua tarvitsevien kanssa. Se on automaattista. Useimmiten olemme altruistisia. Mutta tässä tapauksessa, miksi ahneus vallitsee keskuudessamme? Se ei ole järkevää, eihän? Loppujen lopuksi saarnaamme jatkuvasti, että meidän pitäisi olla solidaarisia niiden onnettomien kanssa...

Ymmärtääksemme, miksi tämä tilanne syntyy, meidän on muistettava, ettemme todellisuudessa ole tärkein nappula tällä suurella shakkilaudalla, joka on elämän peli. Olemme vain pelinappuloita, joiden päätehtävänä on puolustaa sen ryhmän "status quoa", johon kuulumme. Ja yleensä kuulumme useisiin ryhmiin samanaikaisesti. Eivätkä nämä aina noudata samaa toimintatapaa...

Hämmentävää? Ei oikeastaan. Voimme luetella joitakin ryhmiä, joihin välttämättä kuulumme. Ensimmäinen on tietenkin perhe. Josta tapauksesta riippuen tulee myös toinen ja kolmas. Selitänpä paremmin...

Kun synnymme, on loogista, että meidät liitetään ensimmäiseen sosiaaliseen ryhmäämme, jonka tehtävänä on valmistaa meitä jonain päivänä ottamaan paikkamme elämän pelissä. Mutta asia, joka ei koskaan kiinnittänyt huomiotamme, on se, että tuo ydin tuli kahdesta muusta, joiden koostumuksessa oli repeämä. Kyllä, aivan oikein. Meidän ytimemme on kolmas. Ensimmäinen ja toinen ovat ne, joista vanhempamme ovat peräisin...

No, vaikka vanhempiemme perusajatukset olisivatkin yhteneviä, heidän muodostumisensa ei ole sitä. Jokainen heistä sai kasvatuksen, jossa arvot olivat juurtuneet heidän sieluihinsa, ja tämä on ohjenuora, jota he noudattavat koko matkansa ajan tällä tasolla...

Koulutuksemme... anteeksi, muodostumisemme... on yhdistelmä siitä, mitä nämä kaksi toivat mukanaan alkuperäisistä taustoistaan. Ja... katsokaa kuinka mielenkiintoista... jos on muita lapsia, jokainen kasvatetaan eri tavalla, vaikka pari väittäisikin maailmalle luoneensa kaikki samalla tavalla...

No, sen lisäksi, että kuulumme tähän ydinryhmään, kehityksemme myötä muut ryhmät meidät kooptoivat. Jotkut pakotetaan meille. Toisiin, kokemuksen karttuessa, liitymme omasta vapaasta tahdostamme... vaikka todellisuudessa meidät saa tekemään tällaisen päätöksen se peitelty paine, jota saamme kulkea tiettyä polkua elämässä...

Mutta mitä tekemistä tällä on ahneuden kanssa, kysyt... periaatteessa ei mitään. Valitset polun, jota seurata, ja kuljet sitä vakuuttuneena siitä, että teit parhaan valinnan. Ja ole varma... se todella on, ainakin sinulle. Mutta matkasi aikana sinuun vaikuttavat erilaiset voimat. Ja jokainen niistä yrittää vakuuttaa sinulle, että se on oikeudenmukaista, että se edustaa kaikkea, mitä haluat...

No, ahneus tulee yleensä kauniiseen pakettiin käärittynä. Ja se kietoo sinut vähitellen, saaden sinut näkemään sen, mitä ei oikeastaan ​​ole olemassa. Vähitellen sinua alkaa vallata halu hamstrata enemmän kuin on todella välttämätöntä elämällesi, välittämättä siitä, riistääkö tämä teko muilta sen, mitä hekin tarvitsevat...

Hyvinvointisi on etusijalla. Sinun on oltava varma, ettet puutu mitään. Ja alat kerätä tavaroita, joita et koskaan käytä, ja jotka olisi parempi käyttää, jos ne jaettaisiin niille, jotka todella tarvitsevat hamstraamaasi tietämättä tarkalleen miksi...

Kaikkia voidaan hamstrata tarpeettomasti... aarteista, joilla ei ole muuta tarkoitusta kuin antaa sinulle asema, ruokaan, joka, jos sitä ei jaeta tietyn ajan kuluessa, katoaa ja on hävitettävä. Mutta uskot, että sinun pitäisi pitää ne, koska jos luovut niistä, olet pulassa...

Kyllä, tiedän, etteivät kaikki ole sellaisia... kiitos Jumalalle. Mutta jos emme ole varovaisia ​​toimissamme, voimme todellakin joutua näiden ajatusten valtaan ja päätyä arvostamaan aineellisia asioita enemmän kuin kanssaihmisiämme. Jos kiinnität huomiota ympäristöösi, huomaat, että näin tapahtuu jo maailmanlaajuisesti. Eikä tätä tilannetta ole niin yksinkertaista kääntää. Ehkäpä voimme herätä ajoissa ja ymmärtää, että vain lähimmäisrakkaus voi antaa meille kaiken, mitä todella tarvitsemme. Ja että unelmoimamme rauha toteutuu yhteiskunnassamme vasta, kun ymmärrämme, että rakkaus on se voima, joka todella johtaa meidät ihanteelliseen maailmaan...

Tania Miranda - Brasilia - 28.12.2025

==========================================================

PECCATI MORTALI - AVIDITÀ

Le nostre vite sono governate da modelli comportamentali non sempre facili da spiegare. Ad esempio, l'avidità... sebbene esecrabile, fa parte della nostra vita quotidiana e, in molte occasioni, viene applaudita...

E perché succede questo? Le persone sono così avare da voler accumulare più di quanto realmente necessitino? Certo che no... normalmente ci accontentiamo di soddisfare i bisogni della nostra vita quotidiana, senza preoccuparci di condividere il nostro pane con chi è nel bisogno. È automatico. Il più delle volte, siamo altruisti. Ma, in questo caso, perché l'avidità prevale tra noi? Non ha alcun senso, vero? Dopotutto, predichiamo costantemente che dovremmo essere solidali con gli sfortunati...

Per capire perché si verifica questa situazione, dobbiamo ricordare che non siamo, in realtà, la pedina più importante su questa grande scacchiera che è il gioco della vita. Siamo semplici pedine, la cui funzione principale è difendere lo "status quo" del gruppo a cui apparteniamo. E generalmente apparteniamo a diversi gruppi contemporaneamente. E questi non seguono sempre la stessa linea di condotta...

Confuso? Non proprio. Possiamo elencare alcuni gruppi a cui necessariamente apparteniamo. Il primo, ovviamente, è la famiglia. Che, a seconda dei casi, diventa anche il secondo e il terzo. Mi spiego meglio...

Quando nasciamo, è logico che veniamo inseriti nel nostro primo gruppo sociale, che avrà la missione di prepararci ad assumere, un giorno, il nostro ruolo nel gioco della vita. Ma una cosa che non ci ha mai fatto caso è che quel nucleo proveniva da altri due che avevano subito una rottura nella loro composizione. Sì, è proprio così. Il nostro nucleo è il terzo. Il primo e il secondo sono quelli da cui hanno avuto origine i nostri genitori...

Ebbene, per quanto convergenti possano essere le idee di base dei nostri genitori, la loro formazione non lo è. Ognuno di loro ha ricevuto un'educazione in cui i valori sono stati radicati nelle loro anime, e questa è la linea guida che seguiranno durante il loro viaggio su questo piano...

La nostra formazione... scusate, la nostra formazione... sarà l'amalgama di ciò che entrambi hanno portato con sé dal loro background originale. E... guardate che interessante... se ci saranno altri figli, ognuno verrà cresciuto in modo diverso, anche se la coppia afferma al mondo di aver creato tutti allo stesso modo...

Beh, oltre ad appartenere a questo gruppo centrale, evolvendo verremo cooptati da altri gruppi. Alcuni ci saranno imposti. Altri, man mano che acquisiamo esperienza, ci uniremo di nostra spontanea volontà... anche se in realtà ciò che ci spinge a prendere una tale decisione è la velata pressione che riceviamo per seguire un certo percorso nella vita...

Ma cosa c'entra questo con l'avidità, vi chiederete... in linea di principio, niente. Sceglierete una strada da seguire e la percorrerete, convinti di aver fatto la scelta migliore. E, state pur certi... lo è davvero, almeno per voi. Ma durante il tuo viaggio sarai influenzato da diverse forze. E ognuna cercherà di convincerti che è giusta, che rappresenta tutto ciò che desideri...

Beh, l'avidità di solito si presenta in un bellissimo involucro. E gradualmente ti avvolge, facendoti vedere ciò che in realtà non esiste. A poco a poco sei dominato dall'impulso di accumulare più di quanto sia veramente necessario per la tua vita, senza preoccuparti se questa azione priverà altre persone di ciò di cui hanno bisogno...

Il tuo benessere viene prima di tutto. Devi essere sicuro di non mancare di nulla. E inizi ad accumulare beni che non userai mai, che sarebbero meglio utilizzati se fossero distribuiti tra coloro che hanno davvero bisogno di ciò che accumuli senza sapere esattamente perché...

Tutto può essere accumulato inutilmente... dai tesori che non servono ad altro che a darti prestigio al cibo che, se non distribuito entro un certo periodo, andrà perso e dovrà essere scartato. Ma credi di doverli conservare, perché se li rinunci, ne avrai bisogno...

Sì, so che non tutti sono così... grazie a Dio. Ma se non stiamo attenti alle nostre azioni, possiamo davvero essere cooptati da queste idee e finire per dare più valore ai beni materiali che ai nostri simili. Se presti attenzione a ciò che ti circonda, ti renderai conto che questo sta già accadendo su scala globale. E non è così semplice invertire questa situazione. Forse possiamo svegliarci in tempo, comprendendo che solo l'amore per il prossimo può darci tutto ciò di cui abbiamo veramente bisogno. E che la pace che sogniamo diventerà realtà nella nostra società solo quando capiremo che l'amore è la forza che ci conduce veramente al Mondo Ideale...

Tania Miranda - Brasile - 28/12/2025

===========================================================

PÉCHÉS CAPITAUX – L'AVARICE

Nos vies sont régies par des comportements parfois difficiles à expliquer. Prenons l'exemple de l'avarice… bien qu'exécrable, elle fait partie de notre quotidien et, bien souvent, elle est même applaudie…

Pourquoi cela se produit-il ? Sommes-nous si avares que nous cherchons à accumuler plus que nécessaire ? Bien sûr que non… En général, nous nous contentons de subvenir à nos besoins quotidiens, sans nous soucier de partager notre pain avec les plus démunis. C'est un réflexe. La plupart du temps, nous sommes altruistes. Mais alors, pourquoi l'avarice prévaut-elle parmi nous ? C'est absurde, n'est-ce pas ? Après tout, nous ne cessons de prêcher la solidarité envers les plus démunis…

Pour comprendre cette situation, il faut se rappeler que nous ne sommes pas, en réalité, la pièce maîtresse de ce grand échiquier qu'est la vie. Nous ne sommes que des pions, dont la fonction principale est de défendre le statu quo du groupe auquel nous appartenons. Et nous appartenons généralement à plusieurs groupes simultanément. Et ces groupes n'adoptent pas toujours les mêmes comportements…

Déroutant ? Pas vraiment. On peut énumérer quelques groupes auxquels nous appartenons nécessairement. Le premier, évidemment, est la famille. Qui, selon les cas, devient aussi le deuxième, voire le troisième. Je m'explique…

À notre naissance, il est logique que nous soyons intégrés à notre premier groupe social, dont la mission est de nous préparer à prendre un jour notre place dans la vie. Mais on oublie souvent que ce noyau est issu de deux autres groupes dont la composition a connu une rupture. Eh oui, notre noyau est le troisième. Les premier et deuxième sont ceux dont nos parents sont issus…

Or, aussi convergentes que soient les idées fondamentales de nos parents, leur formation, elle, ne l'est pas. Chacun d'eux a reçu une éducation où les valeurs étaient profondément ancrées en eux, et c'est ce guide qu'ils suivront tout au long de leur existence sur cette terre…

Notre formation… pardon, notre apprentissage… sera la fusion de ce que chacun a apporté de son milieu d'origine. Et… voyez comme c'est intéressant… s'il y a d'autres enfants, chacun sera élevé différemment, même si le couple prétend avoir créé tous ses enfants de la même manière…

Eh bien, outre notre appartenance à ce groupe principal, au fil de notre évolution, nous serons intégrés à d'autres groupes. Certains nous seront imposés. D'autres, avec l'expérience, nous les rejoindrons de notre plein gré… même si, en réalité, ce qui nous pousse à prendre une telle décision est la pression, parfois voilée, que nous subissons pour suivre une certaine voie dans la vie…

Mais quel rapport avec la cupidité, me demanderez-vous… en principe, aucun. Vous choisirez une voie à suivre et vous la suivrez, convaincus d'avoir fait le meilleur choix. Et, soyez-en sûrs… c'est vraiment le cas, du moins pour vous. Mais au cours de votre voyage, vous serez influencés par diverses forces. Et chacun tentera de vous convaincre que c'est juste, que cela représente tout ce que vous désirez…

Or, l'avidité se présente souvent sous un jour nouveau. Peu à peu, elle vous enveloppe, vous faisant voir ce qui n'existe pas. Petit à petit, vous êtes dominé par l'envie d'amasser plus que nécessaire, sans vous soucier de savoir si cela prive les autres de ce dont ils ont également besoin…

Votre bien-être passe avant tout. Vous avez besoin d'être sûr de ne manquer de rien. Et vous commencez à accumuler des biens que vous n'utiliserez jamais, alors qu'ils seraient mieux utilisés s'ils étaient distribués à ceux qui en ont réellement besoin. Vous accumulez ces biens sans même savoir pourquoi…

On peut tout accumuler inutilement… des trésors qui ne servent qu'à vous donner un statut social, à la nourriture qui, si elle n'est pas distribuée rapidement, sera perdue et devra être jetée. Mais vous croyez qu'il faut les garder, car si vous y renoncez, vous en manquerez…

Oui, je sais que tout le monde n'est pas comme ça… Dieu merci. Mais si nous ne prenons pas garde à nos actes, nous risquons d'être influencés par ces idées et de finir par accorder plus de valeur aux biens matériels qu'à nos semblables. En observant attentivement notre environnement, on constate que ce phénomène est déjà à l'échelle mondiale. Et il est loin d'être simple d'inverser la tendance. Peut-être pourrons-nous nous éveiller à temps, en comprenant que seul l'amour du prochain peut nous apporter tout ce dont nous avons vraiment besoin. Et que la paix dont nous rêvons ne deviendra réalité dans notre société que lorsque nous comprendrons que l'amour est la force qui nous conduit véritablement vers un monde idéal…

Tania Miranda - Brésil - 28/12/2025

=========================================================

Todsünden – Gier

Unser Leben wird von Verhaltensmustern bestimmt, die sich nicht immer leicht erklären lassen. Nehmen wir zum Beispiel die Gier … so verwerflich sie auch sein mag, sie ist Teil unseres Alltags und wird oft sogar bejubelt …

Warum ist das so? Sind die Menschen so geizig, dass sie mehr anhäufen wollen, als sie eigentlich brauchen? Natürlich nicht … normalerweise sind wir zufrieden damit, unsere täglichen Bedürfnisse zu decken, ohne uns darum zu kümmern, unser Brot mit Bedürftigen zu teilen. Das geschieht automatisch. Meistens sind wir altruistisch. Aber warum herrscht in diesem Fall die Gier unter uns? Es ergibt keinen Sinn, oder? Schließlich predigen wir ständig, dass wir mit den Unglücklichen solidarisch sein sollen …

Um zu verstehen, warum diese Situation entsteht, müssen wir uns vor Augen halten, dass wir in Wirklichkeit nicht die wichtigste Figur auf diesem großen Schachbrett des Lebens sind. Wir sind bloße Bauern, deren Hauptfunktion darin besteht, den Status quo der Gruppe zu verteidigen, der wir angehören. Und wir gehören in der Regel gleichzeitig mehreren Gruppen an. Und diese verhalten sich nicht immer gleich …

Verwirrend? Nicht wirklich. Wir können einige Gruppen aufzählen, denen wir zwangsläufig angehören. Die erste ist natürlich die Familie. Die je nach Situation auch die zweite und dritte sein kann. Ich erkläre es genauer …

Nach unserer Geburt werden wir logischerweise in unsere erste soziale Gruppe eingeordnet, die uns darauf vorbereiten soll, eines Tages unseren Platz im Leben einzunehmen. Was uns aber oft entgeht, ist, dass dieser Kern aus zwei anderen entstanden ist, deren Zusammensetzung sich verändert hat. Genau. Unser Kern ist der dritte. Der erste und zweite sind die Gruppen, aus denen unsere Eltern hervorgegangen sind …

So ähnlich die Grundvorstellungen unserer Eltern auch sein mögen, ihre Entwicklung verlief nicht immer gleich. Jeder von ihnen wurde so erzogen, dass Werte tief in ihre Seelen eingeprägt wurden, und dies ist der Leitfaden, dem sie auf ihrer Reise durch diese Welt folgen werden.

Unsere Ausbildung – Verzeihung, unsere Prägung – wird die Verschmelzung dessen sein, was die beiden aus ihren jeweiligen Hintergründen mitgebracht haben. Und – wie interessant – falls es weitere Kinder gibt, wird jedes von ihnen anders erzogen, selbst wenn das Paar der Welt erzählt, dass sie alle auf die gleiche Weise erschaffen haben.

Nun, neben unserer Zugehörigkeit zu dieser Kerngruppe werden wir im Laufe unserer Entwicklung auch von anderen Gruppen beeinflusst. Manche werden uns aufgezwungen. Anderen schließen wir uns, mit zunehmender Erfahrung, aus freiem Willen an. Doch in Wirklichkeit ist es der subtile Druck, der uns zu einer solchen Entscheidung bewegt, einen bestimmten Lebensweg einzuschlagen.

Aber was hat das mit Gier zu tun, fragen Sie? Im Prinzip nichts. Sie werden einen Weg wählen und ihn beschreiten, überzeugt davon, die beste Wahl getroffen zu haben. Und seien Sie gewiss – das ist es auch, zumindest für Sie. Doch auf Ihrer Reise werden Sie von verschiedenen Kräften beeinflusst werden. Und jeder wird versuchen, dich davon zu überzeugen, dass es gerechtfertigt ist, dass es all deine Wünsche erfüllt…

Nun, Gier kommt meist in einer schönen Verpackung daher. Und sie umhüllt dich nach und nach und lässt dich Dinge sehen, die gar nicht existieren. Nach und nach wirst du von dem Drang beherrscht, mehr anzuhäufen, als du wirklich zum Leben brauchst, ohne dich darum zu kümmern, ob du dadurch anderen das vorenthältst, was sie ebenfalls benötigen…

Dein Wohlbefinden steht an erster Stelle. Du musst sichergehen, dass es dir an nichts mangelt. Und so beginnst du, Güter anzuhäufen, die du nie benutzen wirst und die besser an diejenigen verteilt wären, die sie wirklich brauchen, ohne genau zu wissen, warum du sie hortest…

Alles kann unnötig gehortet werden… von Schätzen, die keinem anderen Zweck dienen, als dir Status zu verleihen, bis hin zu Lebensmitteln, die, wenn sie nicht innerhalb einer bestimmten Frist verteilt werden, verderben und weggeworfen werden müssen. Aber du glaubst, du solltest sie behalten, denn wenn du sie aufgibst, wirst du in Not geraten…

Ja, ich weiß, dass nicht jeder so ist… Gott sei Dank. Doch wenn wir nicht auf unser Handeln achten, können wir uns diesen Ideen tatsächlich verschreiben lassen und am Ende materielle Dinge höher bewerten als unsere Mitmenschen. Wer seine Umgebung aufmerksam beobachtet, erkennt, dass dies bereits global geschieht. Und es ist nicht so einfach, diese Entwicklung umzukehren. Vielleicht wachen wir rechtzeitig auf und erkennen, dass nur die Nächstenliebe uns alles geben kann, was wir wirklich brauchen. Und dass der Frieden, von dem wir träumen, erst dann Wirklichkeit wird, wenn wir begreifen, dass die Liebe die Kraft ist, die uns wahrhaftig in die ideale Welt führt.

Tania Miranda – Brasilien – 28.12.2025