ALL WE NEED IS LOVE...
ALL WE NEED IS LOVE...
TARVITSEMME VAIN RAKKAUTTA...
Ja jälleen yksi kaunis ja ihmeellinen päivä sarasti horisontissa. Auringon kirkkaat säteet valaisivat taivaalla leijuvia tietämättömiä pilviä tarjoten meille vertaansa vailla olevan näytelmän... yö, vähitellen, jätti jäähyväiset taivaalla ja lupasi palata myöhemmin, kun Aurinkokuningas on päättänyt päivittäisen matkansa...
Metsä palaa normaaliin toimintaansa, ja linnut pitävät tavallista meteliään... perhoset lepattavat puolelta toiselle, tanssivat taivaalla häikäisevällä tavalla... yksinkertaisesti lumoava baletti, josta emme voi irrottaa katsettamme...
Laulaskas ilmoittaa kaikille saapuneensa... mutta räpyttelee siipiään huomatessaan lähestyvän muurahaisparven... välitöntä vaaraa ei ole, mutta varotoimenpide ja kanakeitto...
Sirkka hyppii kukkien joukossa, aivan sen vieressä heinäsirkka kävelee rauhallisesti kukkavarsien joukossa, ikään kuin valiten päivän ruokalistan... hetken kuluttua se varmasti herkuttelee lempilehdillään...
Mehiläiset ja kolibrit kilpailevat puutarhan kauneuksista. Jokainen heistä hyväilee kauniita naisia omalla tavallaan... ja silti...
Ihmiskunnan suurin pahuus on ehdottomasti ahneus. Kaikki, mikä ei kuulu meille, mutta jonka uskomme olevan arvokasta, herättää kiinnostuksemme. Ja jos meillä on valta manipuloida ympärillämme olevia mielipiteitä, jos voimme vakuuttaa ympärillämme olevat tukemaan meitä pyrkimyksissämme, joissa emme saavuta mitään hyvää, paitsi halumme omistaa sitä, mikä ei kuulu meille, no... me varmasti teemme sen...
1500-luvulla eli ranskalainen astrologi ja lääkäri... Michel de Nostredame, joka teki ennustuksia, jotka toteutuisivat tulevaisuudessa, hän sanoi. Hänen vuonna 1555 julkaistu kirjansa "Les Prophéties" sisälsi nämä profetiat runomuodossa... kuten kaikki mystinen materiaali, kielellä, jota tavalliset kuolevaiset eivät voi tulkita...
Loogisesti ajatellen emme voi väittää, että hänen ennustuksensa ovat toteutuneet historiamme aikana, mutta emme voi myöskään sanoa, etteivät ne olisi toteutuneet... loppujen lopuksi, miten voi ymmärtää katkaistua kieltä, jossa hänen säkeidensä lukemisen lisäksi tarvitaan transsendentaalinen mieli, joka pystyy kääntämään köyhien kuolevaisten kielelle kaiken, mitä hänen mieleensä heijastettiin? Se ei ole helppo tehtävä...
Joka tapauksessa maailma on myllerryksessä. Ei sillä, että tämä olisi uutta. Loppujen lopuksi sivilisaation alusta lähtien olemme aina olleet ristiriidassa jonkun kanssa. Kuten sanoin, ahneus on se liikkeellepaneva voima, joka ajaa tietyn ryhmän johtajia yrittämään (ja usein onnistumaan) alistamaan ja ryöstämään niitä, joita he pitävät heikompina ja joilla on jotakin, mikä heitä kiinnostaa...
Loppujen lopuksi, mikä on TODELLINEN ero rikollisjengin johtajan ja valtionpäämiehen välillä, joka päättää hyökätä toiseen maahan, jonka kanssa hänellä ei ole sodanjulistusta, mutta jolla on rikkauksia, joita hän himoitsee itselleen? Mielestäni ei mitään...
Ei kauan sitten erään kansakunnan johtaja otti esiin mahdollisuuden liittää toinen itsenäinen valtio maahansa, koska hänen mukaansa tällaisen alueen pitäisi kuulua sille oikeutetusti. No, kyseiset ihmiset torjuivat hänet, kuten me hylkäämme kaiken, mitä pidämme haitallisena. Ainakin toistaiseksi tuo hahmo jätti nuo ihmiset rauhaan... ja kääntyi toista vastaan, tällä kertaa raivokkaammin...
Tuolla toisella maalla ei ollut konfliktia edellä mainitun kansakunnan kanssa. Mutta kuten jokisadun susi, joka hyökkäsi karitsan kimppuun vain siksi, että oli vahvempi, riippumatta siitä, oliko hän oikeassa vai väärässä, tämä johtaja yksinkertaisesti sieppasi kansakunnan johtajan, jolla oli hallussaan häntä kiinnostavat varat. Hänen perustelunsa olivat pinnallisia, koska todellisuudessa hän pitää itseään maailman omistajana, eikä hänen siksi tarvitse selitellä itseään kenellekään. Loppujen lopuksi joku, joka ehdotti jonkin aikaa sitten kokonaisen väestön tuhoamista luksuslomakohteen luomiseksi etuoikeutetulle kastille heidän tilalleen... ja jolla on tarpeeksi tukea tehdä paitsi tämä barbaarisuus, myös monet muut... miksi hänen pitäisi selittää itseään maailmalle, jos hänellä on tarpeeksi tukea ihmisiltä, jotka ovat valmiita antamaan henkensä hänen megalomaanisen unelmansa toteuttamiseksi? Kyllä, hänellä on kannattajia... heidän mielissään tämä hahmo on ylemmän jumaluuden voitelema ja täyttää ylivertaisen voiman toiveet...
Ja tällä hetkellä huomaan ajattelevani... mikä saa ihmisen toivomaan pahaa lähimmäiselleen, ottamaan häneltä kaiken ja tuomitsemaan kokonaisen väestön elämään konfliktissa, puolustaen jumalia savijaloillaan? Lopulta, vaikka hän onnistuisikin tavoitteessaan ja saisi haltuunsa rikkauksia, jotka eivät kuulu hänelle, hän kuolee jonain päivänä. Ja kaikki, mitä hän anasti, jää tänne, eikä hyödytä ketään...
Elääksemme rauhassa, ei vain maailmankaikkeuteemme kuuluvien ihmisten, vaan myös sisäisen itsemme kanssa, emme tarvitse paljoa. Ahneus ei itse asiassa ole meille hyödyllistä missään olosuhteissa. Okei, kun käytämme voimaa hallitaksemme muita ihmisiä, meitä pelätään. Kunnioitettuja? Tuskinpa. Kunnioitusta ei pakoteta, se ansaitaan. Teoillamme yhteisömme hyväksi...
Siitä huolimatta kaikki mitä tarvitsemme elämässämme, on rakkautta, kuten vanha Beatles-laulu sanoi... kyllä, kun ymmärrämme, että kaikki mitä tarvitsemme, on rakastaa varauksetta ympärillämme olevia ihmisiä... no... olemme oikealla tiellä oppiaksemme elämään ilman pelkoa, itsevarmoina elämässä...
Toivottavasti jonain päivänä ihmiset ymmärtävät, että maailma ei kuulu kenellekään ja kuuluu kaikille. Kun todella ymmärrämme, että maailman tarjoamat resurssit ovat kaikille eivätkä vain harvoille etuoikeutetuille, elämme vihdoin paratiisissa maan päällä...
Tania Miranda - Brasilia - 01.04.2026
===========================================================
TUTTO CIÒ DI CUI ABBIAMO BISOGNO È AMORE...
E un altro giorno meraviglioso e meraviglioso si è presentato all'orizzonte. I raggi luminosi del sole illuminavano alcune nuvole ignare che aleggiavano nel cielo, offrendoci uno spettacolo senza pari... la notte, a poco a poco, ci salutava nel cielo, promettendo di tornare più tardi, quando il Re Sole avesse completato il suo viaggio quotidiano...
La foresta riprende la sua normale attività, con gli uccelli che fanno il loro solito baccano... le farfalle svolazzano da una parte all'altra, danzando nel cielo in modo abbagliante... un balletto semplicemente ipnotizzante, da cui non possiamo distogliere lo sguardo...
La cicala annuncia a tutti il suo arrivo... ma sbatte le ali quando nota una colonna di formiche avvicinarsi... non c'è pericolo imminente, ma precauzione e brodo di pollo...
Un grillo salta tra i fiori, proprio accanto a lui una cavalletta passeggia tranquillamente tra gli steli dei fiori, come se stesse scegliendo il menù del giorno... tra qualche istante sicuramente banchetterà con le sue foglie preferite...
Le api e i colibrì si contendono le bellezze del giardino. Ognuna, a modo suo, accarezza le belle donne... eppure...
Il male più grande dell'umanità, di sicuro, è l'avidità. Tutto ciò che non ci appartiene, ma che crediamo abbia valore, risveglia il nostro interesse. E se abbiamo il potere di manipolare l'opinione pubblica, se possiamo convincere chi ci gravita intorno a sostenerci nella nostra impresa, dove non otterremo nulla di buono, se non il nostro desiderio di possedere ciò che non ci appartiene, beh... lo faremo sicuramente...
Nel XVI secolo visse un astrologo e medico francese... Michel de Nostredame, che fece previsioni che si sarebbero avverate in futuro, disse. Il suo libro, "Les Prophéties", pubblicato nel 1555, conteneva queste profezie in versi... come tutto il materiale mistico, in una lingua indecifrabile per i comuni mortali...
Logicamente, non possiamo affermare che le sue predizioni si siano avverate nel corso della nostra storia, ma non possiamo nemmeno dire il contrario... dopotutto, come si può comprendere una lingua tronca, dove più che leggere i suoi versi c'è bisogno di una mente trascendentale che sappia tradurre nel linguaggio dei poveri mortali tutto ciò che è stato proiettato nella sua mente? Non è un compito facile...
In ogni caso, il mondo è in subbuglio. Non che questa sia una novità. Dopotutto, fin dagli albori della civiltà siamo sempre stati in conflitto con qualcuno. Come ho detto, l'avidità è la forza motrice che spinge alcuni leader di un dato gruppo a cercare (e spesso ci riescono) di dominare e derubare coloro che considerano più deboli e che possiedono qualcosa che interessa loro...
In definitiva, qual è la VERA differenza tra il capo di una banda criminale e un capo di Stato che decide di invadere un altro Paese con cui non ha alcuna dichiarazione di guerra, ma che possiede ricchezze che brama per sé? A mio parere, nessuna...
Non molto tempo fa, un certo leader di una certa nazione ha sollevato la possibilità di annettere un altro Stato indipendente al suo Paese, perché secondo lui, tale territorio gli dovrebbe appartenere di diritto. Ebbene, le persone in questione lo hanno respinto come noi respingiamo tutto ciò che consideriamo dannoso. Almeno per ora, quel personaggio ha lasciato quelle persone in pace... e si è rivoltato contro un altro, questa volta con più voracità...
Quel secondo Paese non aveva conflitti con la nazione in questione. Ma, come il lupo nella favola del fiume, che attaccò l'agnello semplicemente perché era più forte, indipendentemente dal fatto che avesse ragione o torto, questo leader ha semplicemente rapito il leader della nazione che possiede i beni a cui è interessato. Le sue giustificazioni erano superficiali, perché in verità si considera il padrone del mondo e per questo motivo non ha bisogno di dare spiegazioni a nessuno. Dopotutto, qualcuno che qualche tempo fa ha suggerito di sterminare un'intera popolazione per creare al suo posto un resort di lusso per una casta privilegiata... e ha abbastanza sostegno per commettere non solo questa barbarie, ma molte altre... perché dovrebbe aver bisogno di dare spiegazioni al mondo, se ha abbastanza sostegno da persone disposte a dare la vita per la realizzazione del suo sogno megalomane? Sì, ha dei sostenitori... nella loro mente, questa figura è stata consacrata da una divinità superiore e soddisfa i desideri di una forza suprema...
E in questo momento mi ritrovo a pensare... cosa spinge una persona a desiderare il male per il prossimo, togliendogli tutto e condannando un'intera popolazione a vivere in conflitto, difendendo dei con piedi d'argilla? In definitiva, anche se riesce nel suo intento e si impossessa di ricchezze che non gli appartengono, un giorno morirà. E tutto ciò che ha usurpato rimarrà qui, senza giovare a nessuno...
Per vivere in pace, non solo con le persone che fanno parte del nostro universo, ma anche con il nostro io interiore, non abbiamo bisogno di molto. L'avidità, infatti, non ci è utile in nessuna circostanza. Ok, quando usiamo la forza per dominare gli altri, diventiamo temuti. Rispettati? Difficilmente. Il rispetto non si impone, si guadagna. Con le nostre azioni a favore della nostra comunità...
Detto questo, tutto ciò di cui abbiamo bisogno nella nostra vita è Amore, come diceva una vecchia canzone dei Beatles... sì, quando capiamo che tutto ciò di cui abbiamo bisogno è amare, senza riserve, le persone che ci circondano... beh... siamo sulla strada giusta per imparare a vivere senza paura, fiduciosi nella vita...
Speriamo che un giorno le persone capiscano che il mondo non appartiene a nessuno e appartiene a tutti. Quando capiremo veramente che le risorse che il mondo ci offre sono per tutti e non solo per pochi privilegiati, allora vivremo finalmente in Paradiso sulla Terra...
Tania Miranda - Brasile - 04/01/2026
===========================================================
Tout ce dont nous avons besoin, c'est d'amour…
Et une autre belle et merveilleuse journée se levait à l'horizon. Les rayons éclatants du soleil illuminaient quelques nuages insouciants qui flottaient dans le ciel, nous offrant un spectacle sans pareil… La nuit, peu à peu, nous quittait, promettant de revenir plus tard, lorsque le Soleil aurait achevé sa course quotidienne…
La forêt reprenait son activité habituelle, les oiseaux chantant à tue-tête… les papillons voletaient d’un côté à l’autre, dansant dans le ciel d’une manière éblouissante… un ballet tout simplement hypnotisant, dont on ne pouvait détacher le regard…
La cigale annonçait son arrivée… mais battait des ailes en apercevant une colonne de fourmis qui approchait… aucun danger imminent, mais prudence et réconfort…
Un grillon bondissait parmi les fleurs, juste à côté d’une sauterelle qui flânait tranquillement entre les tiges, comme si elle choisissait son menu du jour… dans quelques instants, elle se régalerait sans doute de ses feuilles préférées…
Abeilles et colibris rivalisaient pour butiner les beautés du jardin. Chacun, à sa manière, caresse les belles dames… et pourtant…
Le plus grand mal de l’humanité, assurément, est l’avidité. Tout ce qui ne nous appartient pas, mais que nous croyons avoir de la valeur, éveille notre intérêt. Et si nous avons le pouvoir de manipuler l’opinion qui nous entoure, si nous pouvons convaincre ceux qui gravitent autour de nous de nous soutenir dans notre entreprise, où nous n’accomplirons rien de bon, si ce n’est satisfaire notre désir de posséder ce qui ne nous appartient pas, eh bien… nous le ferons certainement…
Au XVIe siècle vivait un astrologue et médecin français, Michel de Nostredame, qui faisait des prédictions qui, disait-il, se réalisaient. Son livre, « Les Prophéties », publié en 1555, contenait ces prophéties sous forme de vers… comme tout ouvrage mystique, dans une langue indéchiffrable pour le commun des mortels…
Logiquement, on ne peut affirmer que ses prédictions se soient réalisées tout au long de notre histoire, mais on ne peut pas non plus affirmer le contraire… après tout, comment comprendre une langue tronquée, où, plus que la simple lecture de ses vers, il faut un esprit transcendantal capable de traduire dans le langage des pauvres mortels tout ce qui a été projeté dans son esprit ? Ce n’est pas chose aisée…
Quoi qu’il en soit, le monde est en proie au chaos. Rien de nouveau sous le soleil. Après tout, depuis l’aube de la civilisation, nous avons toujours été en conflit avec quelqu’un. Comme je l'ai dit, la cupidité est le moteur qui pousse certains chefs d'un groupe à tenter (et souvent à réussir) de dominer et de dépouiller ceux qu'ils considèrent comme plus faibles et qui possèdent quelque chose qui les intéresse…
Au final, quelle est la VRAIE différence entre le chef d'un gang criminel et un chef d'État qui décide d'envahir un autre pays avec lequel il n'a pas déclaré la guerre, mais qui possède des richesses qu'il convoite ? À mon avis, aucune…
Il y a peu de temps, un dirigeant a évoqué la possibilité d'annexer un autre État indépendant à son pays, car, selon lui, ce territoire lui revenait de droit. Le peuple en question l'a repoussé, comme on rejette tout ce qui nous paraît nuisible. Du moins pour l'instant, ce personnage a laissé ce peuple en paix… et s'est attaqué à un autre, cette fois avec plus de voracité…
Ce second pays n'était en conflit avec le premier. Mais, à l'instar du loup de la fable qui s'attaque à l'agneau par simple force, sans se soucier de savoir s'il a raison ou tort, ce dirigeant a tout simplement kidnappé le chef de la nation qui possède les ressources qu'il convoite. Ses justifications sont fallacieuses, car, en vérité, il se considère comme le maître du monde et, de ce fait, n'a de comptes à rendre à personne. Après tout, celui qui a suggéré il y a quelque temps d'exterminer une population entière pour construire à leur place un complexe hôtelier de luxe pour une caste privilégiée… et qui dispose de suffisamment de soutiens pour commettre non seulement cette barbarie, mais bien d'autres… pourquoi devrait-il se justifier auprès du monde, s'il compte suffisamment de personnes prêtes à donner leur vie pour la réalisation de son rêve mégalomane ? Oui, il a des partisans… à leurs yeux, cet homme a été investi par une divinité supérieure et accomplit les désirs d'une force suprême…
Et à cet instant, je me demande… qu'est-ce qui pousse un être humain à souhaiter le mal à son prochain, à le dépouiller de tout et à condamner une population entière à vivre dans la guerre, à défendre des dieux aux pieds d'argile ? Finalement, même s'il parvient à ses fins et s'empare de richesses qui ne lui appartiennent pas, il mourra un jour. Et tout ce qu'il aura usurpé restera là, sans profiter à personne…
Pour vivre en paix, non seulement avec les autres, mais aussi avec nous-mêmes, nous n'avons pas besoin de grand-chose. L'avidité, en réalité, ne nous est jamais bénéfique. Certes, lorsque nous utilisons la force pour dominer autrui, nous inspirons la crainte. Le respect ? Difficilement. Le respect ne s'impose pas, il se gagne. Par nos actions en faveur de notre communauté…
Cela dit, tout ce dont nous avons besoin dans la vie, c'est d'amour, comme le disait une vieille chanson des Beatles… oui, lorsque nous comprenons que tout ce dont nous avons besoin, c'est d'aimer, sans réserve, ceux qui nous entourent… alors… nous sommes sur la bonne voie pour apprendre à vivre sans peur, confiants en la vie…
Espérons qu'un jour, chacun comprendra que le monde n'appartient à personne, mais à tous. Lorsque nous comprendrons vraiment que les ressources que le monde nous offre sont pour tous et non réservées à quelques privilégiés, alors nous vivrons enfin au paradis sur Terre…
Tania Miranda - Brésil - 04/01/2026
===========================================================
Alles, was wir brauchen, ist Liebe …
Und ein weiterer wunderschöner Tag brach an. Die hellen Sonnenstrahlen erhellten einige ahnungslose Wolken am Himmel und boten uns ein unvergleichliches Schauspiel. Die Nacht verabschiedete sich langsam am Himmel und versprach, später wiederzukommen, wenn der Sonnenkönig seine tägliche Reise beendet hatte.
Der Wald kehrte zu seinem gewohnten Treiben zurück. Die Vögel zwitscherten wie immer, Schmetterlinge flatterten hin und her und tanzten schillernd am Himmel – ein wahrhaft faszinierendes Ballett, dem wir uns nicht entziehen konnten.
Die Zikade kündigte ihre Ankunft an, schlug aber mit den Flügeln, als sie eine Ameisenkolonne bemerkte. Es bestand keine unmittelbare Gefahr, doch Vorsicht und Hühnersuppe waren angebracht.
Eine Grille hüpfte zwischen den Blüten, gleich daneben schlenderte eine Heuschrecke ruhig zwischen den Stängeln umher, als suche sie sich ihr Tagesmenü aus. In wenigen Augenblicken würde sie sich sicherlich an ihren Lieblingsblättern gütlich tun.
Bienen und Kolibris wetteiferten um die Schönheiten des Gartens. Jeder von ihnen liebkost auf seine Weise die schönen Damen … und doch …
Das größte Übel der Menschheit ist zweifellos die Gier. Alles, was uns nicht gehört, dem wir aber Wert beimessen, weckt unser Interesse. Und wenn wir die Macht haben, die öffentliche Meinung um uns herum zu manipulieren, wenn wir diejenigen, die uns umgeben, davon überzeugen können, unser Vorhaben zu unterstützen, bei dem wir nichts Gutes erreichen außer der Befriedigung unseres Besitzwillens, nun ja … dann werden wir es gewiss tun …
Im 16. Jahrhundert lebte ein französischer Astrologe und Arzt namens Michel de Nostredame, der, wie man sagte, Vorhersagen traf, die sich in der Zukunft erfüllen würden. Sein 1555 erschienenes Buch „Les Prophéties“ enthielt diese Prophezeiungen in Versform – wie alle mystischen Schriften in einer für Sterbliche unverständlichen Sprache.
Logisch betrachtet können wir nicht behaupten, dass sich seine Vorhersagen im Laufe unserer Geschichte erfüllt haben, aber wir können auch nicht ausschließen, dass sie es getan haben. Wie soll man schließlich eine so unvollständige Sprache verstehen, dass es mehr als nur das Lesen seiner Verse erfordert – es bedarf eines transzendentalen Geistes, der alles, was er sich vorgestellt hat, in die Sprache der einfachen Sterblichen übersetzen kann? Das ist keine leichte Aufgabe.
Wie dem auch sei, die Welt befindet sich in Aufruhr. Nicht, dass dies etwas Neues wäre. Schließlich befinden wir uns seit Anbeginn der Zivilisation immer im Konflikt mit irgendjemandem. Wie gesagt, Gier ist die treibende Kraft, die manche Anführer einer Gruppe dazu bringt, diejenigen zu beherrschen und auszurauben, die sie für schwächer halten und die etwas besitzen, das sie interessiert. (Oft gelingt ihnen das auch.)
Letztendlich, was ist der WIRKLICHE Unterschied zwischen dem Anführer einer kriminellen Bande und einem Staatsoberhaupt, das beschließt, ein anderes Land zu überfallen, mit dem es keinen Kriegszustand hat, dessen Reichtümer es aber begehrt? Meiner Meinung nach keiner.
Vor nicht allzu langer Zeit brachte ein gewisser Anführer eines bestimmten Landes die Möglichkeit ins Spiel, einen anderen unabhängigen Staat zu annektieren, da dieses Territorium seiner Ansicht nach rechtmäßig zu seinem Land gehören sollte. Nun, die Bevölkerung des betreffenden Landes wies ihn zurück, wie wir alles ablehnen, was wir als schädlich empfinden. Zumindest vorerst ließ dieser Mann die Menschen in Ruhe … und wandte sich einem anderen zu, diesmal mit noch größerer Gier.
Dieses zweite Land hatte keinerlei Konflikt mit dem zuvor genannten Land. Doch wie der Wolf im Fluss, der das Lamm angriff, nur weil er stärker war, ungeachtet seiner Schuld, entführte dieser Anführer einfach den Staatschef, der über die von ihm begehrten Ressourcen verfügt. Seine Rechtfertigungen waren fadenscheinig, denn in Wahrheit hält er sich für den Herrscher der Welt und meint daher, sich vor niemandem rechtfertigen zu müssen. Schließlich, jemand, der vor einiger Zeit vorschlug, eine ganze Bevölkerung auszulöschen, um an ihrer Stelle ein Luxusresort für eine privilegierte Kaste zu errichten … und der genug Unterstützung hat, um nicht nur diese Barbarei, sondern auch viele andere zu begehen … warum sollte er sich der Welt erklären müssen, wenn er genügend Unterstützung von Menschen hat, die bereit sind, ihr Leben für die Verwirklichung seines größenwahnsinnigen Traums zu geben? Ja, er hat Anhänger … in ihren Augen wurde diese Gestalt von einer höheren Gottheit auserwählt und erfüllt die Wünsche einer übermächtigen Kraft …
Und in diesem Moment frage ich mich … was treibt einen Menschen dazu, seinem Mitmenschen Böses zu wünschen, ihm alles zu nehmen und ein ganzes Volk zu einem Leben im Konflikt zu verdammen, Götter mit Füßen aus Lehm zu verteidigen? Denn selbst wenn er sein Vorhaben in die Tat umsetzt und Reichtümer an sich reißt, die ihm nicht gehören, wird er eines Tages sterben. Und alles, was er sich angeeignet hat, wird hier zurückbleiben und niemandem nützen …
Um in Frieden zu leben, nicht nur mit den Menschen um uns herum, sondern auch mit uns selbst, brauchen wir nicht viel. Gier ist uns unter keinen Umständen von Vorteil. Es stimmt, dass wir gefürchtet werden, wenn wir Gewalt anwenden, um andere zu beherrschen. Respektiert? Wohl kaum. Respekt wird nicht erzwungen, sondern verdient. Durch unser Handeln zum Wohle unserer Gemeinschaft.
Dennoch ist alles, was wir im Leben brauchen, Liebe, wie es in einem alten Beatles-Song heißt. Ja, wenn wir verstehen, dass wir nur die Menschen um uns herum bedingungslos lieben müssen, dann sind wir auf dem richtigen Weg, angstfrei und voller Zuversicht zu leben.
Mögen die Menschen eines Tages verstehen, dass die Welt nicht nur Einzelnen, sondern allen gehört. Wenn wir wirklich begreifen, dass die Ressourcen der Welt für alle da sind und nicht nur für einige wenige Privilegierte, dann werden wir endlich im Paradies auf Erden leben.
Tania Miranda – Brasilien – 04.01.2026
==========================================================
Comentários
Postar um comentário