COMO SER FELIZ...

COMO SER FELIZ... 

Desde o momento que chegamos a esse plano até que nossa volta ao éter seja determinada, nosso objetivo principal é apenas um... ser feliz. Não sabemos exatamente o que isso significa. Sabemos que é algo bom. E desejamos tal estado em nossa vida. Não importa exatamente como. Nem porque. Simplesmente queremos ser felizes. Simples assim...

Mas... o que, exatamente significa "ser feliz"? É uma pergunta realmente capciosa. Se formos considerar a definição de "ser feliz" segundo preceitos pré determinados, ser feliz pressupõe seguir uma série de normas... como se a vida real pudesse ser regida por normas criadas pelos mortais...

Segundo os teóricos, o primeiro passo para você ser feliz é ser autêntico e se aceitar exatamente como você é... ser autêntico nessa Sociedade onde vivemos, onde usar uma máscara não é opção, mas imposição, é meio complicado. Para que você seja aceita por sua comunidade, tem que seguir uma série de normas. Não pode agir em desacordo com aquilo que foi determinado como "certo" pelo grupo, sob pena de ser excluída do mesmo. Ser você mesma? É expressamente proibido. E o segundo item desse primeiro passo torna-se impossível de se realizar... a auto aceitação. Se você tem que seguir normas, e na maioria das vezes essa norma vai contra seus mais íntimos desejos, a auto aceitação simplesmente não existe. Porque você vai agir de acordo com os preceitos que te foram passados. E como aceitar algo com o qual você não concorda? Meio difícil...

O segundo passo seria criar conexões de afeto com as pessoas que gravitam ao seu redor. Isso aparentemente é mais fácil... afinal, temos tendência a nos apegar àqueles com os quais nos identificamos. Mas nada é fácil ou simples nessa vida. E, muitas vezes, essas conexões mostram-se tão frágeis quanto uma flor que se despetela ao primeiro sinal de ventania anunciado... e, com isso, o Amor que seria o complemento desse afeto acaba por não acontecer...

A gratidão seria o próximo passo. Mas estamos muito ocupadas tentando ser felizes para que possamos agradecer pelas coisas que alcançamos. Pois ainda estamos longe do pódio e não percebemos que a caminhada pela vida é feita em etapas. Um passo por vez, para que possamos alcançar a fita da chegada... por consequência, estamos sempre de olho no futuro, planejando como agir quando atingirmos nosso objetivo, nos esquecendo da velha máxima que o futuro é simplesmente inalcançável... pois ele rapidamente se transforma em presente e, num átimo de segundo, já se torna passado...

O próximo tópico é ainda mais difícil de alcançar... ter um propósito na vida. Tudo bem, ao falarmos assim parece algo fácil. Afinal viver sem propósito é algo impossível, não é mesmo? Mas esse propósito não deve ter motivação egoísta... devemos sempre colocar o bem estar das outras pessoas como um objetivo a seguir. E só então conseguiremos concluir esse passo rumo à felicidade...

Devemos ser resilientes...entender que aqueles momentos não tão bons são um caminho necessário para que no final da jornada consigamos alcançar nosso objetivo... parece simples, mas não é... como podemos aceitar coisas tristes acontecendo em nossa vida como um passo a ser dado para que alcancemos nosso objetivo final? Difícil, não é?...

E, finalmente, concluindo a lista de passos para alcançar a felicidade, algo simples, que é uma constante em nossa infância... ver a beleza nas coisas mais simples que ocorrem ao nosso redor. Abrir os olhos e sentir a felicidade em um sopro de vento, um perfume exalado por uma flor, sentir-se vivo ao ouvir o riso de uma criança... mas a correria de nosso dia a dia nos torna cegos e surdos para a maioria desses sinais... e perseguimos a Fortuna com os olhos vendados, sem perceber que esta está ao nosso lado o tempo todo, e simplesmente não a deixamos compartilhar nossa vida...

Teorias de como ser feliz existem aos montes. Todas mostrando o caminho a trilhar. Mas, se fossem práticas, não seriam teorias. E na verdade ser feliz se resume em algo simples, que nossa cegueira não nos deixa perceber... ser feliz é aceitar as coisas que acontecem em nossa vida e procurar, como as crianças, ver sempre seu lado bom. Ver o mundo de uma forma positiva. Sem nos importar com o lado ruim que a vida tem. Porque ela tem uma coisa maravilhosa... ela é bela em todos os seus aspectos. E se as coisas desandam de vez em quando, não é por culpa dela, mas nossa... pois muitas vezes, na ânsia de alcançarmos mais rapidamente nosso objetivo, acabamos por enveredar por caminhos obscuros, que nos conduzirão não à felicidade tão desejada... mas ao abismo das trevas eternas...

Deseja ser feliz? Então simplesmente passe a reparar mais em coisas simples. Quando você era criança não necessitava de muito para ficar alegre, se lembra? Um cabo de vassoura tornava-se um pônei lindo, uma latinha velha se transformava em um carro potente, uma bonequinha de plástico era, em sua imaginação, a mais linda das princesas que estava ao seu lado. E seus pais... eram as pessoas mais sábias de todo Universo, sempre prontos a te acolher e te dar carinho... amor... felicidade. Você não precisava de grandes posses para ser feliz. E ainda não precisa. Pense nisso...

Tania Miranda   -    Brasil   -   06/01/2026

===========================================================

HOW TO BE HAPPY...

From the moment we arrive on this plane until our return to the ether is determined, our main objective is only one... to be happy. We don't know exactly what that means. We know it's something good. And we desire such a state in our lives. It doesn't matter exactly how. Nor why. We simply want to be happy. Simple as that...

But... what, exactly, does "being happy" mean? It's a really tricky question. If we consider the definition of "being happy" according to predetermined precepts, being happy presupposes following a series of norms... as if real life could be governed by norms created by mortals...

According to theorists, the first step to being happy is to be authentic and accept yourself exactly as you are... being authentic in this society where we live, where wearing a mask is not an option but an imposition, is rather complicated. To be accepted by your community, you have to follow a series of norms. You cannot act in disagreement with what has been determined as "right" by the group, under penalty of being excluded from it. Being yourself? It's expressly forbidden. And the second item of this first step becomes impossible to achieve... self-acceptance. If you have to follow rules, and most of the time those rules go against your deepest desires, self-acceptance simply doesn't exist. Because you will act according to the precepts that have been passed down to you. And how can you accept something you don't agree with? Kind of difficult...

The second step would be to create affectionate connections with the people who gravitate around you. This is seemingly easier... after all, we tend to cling to those with whom we identify. But nothing is easy or simple in this life. And often, these connections prove as fragile as a flower that loses its petals at the first sign of a strong wind... and, with that, the Love that would complement this affection ends up not happening...

Gratitude would be the next step. But we are too busy trying to be happy to be grateful for the things we have achieved. Because we are still far from the podium and we don't realize that the journey through life is made in stages. One step at a time, so that we can reach the finish line... consequently, we are always looking to the future, planning how to act when we reach our goal, forgetting the old maxim that the future is simply unattainable... because it quickly becomes the present and, in a split second, it becomes the past...

The next topic is even more difficult to achieve... having a purpose in life. Okay, when we say it like that it seems easy. After all, living without purpose is impossible, isn't it? But this purpose should not have selfish motivation... we should always put the well-being of other people as a goal to follow. And only then will we be able to complete this step towards happiness...

We must be resilient... understand that those not-so-good moments are a necessary path so that at the end of the journey we can achieve our goal... it seems simple, but it isn't... how can we accept sad things happening in our lives as a step to be taken to reach our final goal? Difficult, isn't it?...

And finally, concluding the list of steps to achieve happiness, something simple, a constant in our childhood... seeing the beauty in the simplest things that happen around us. Opening our eyes and feeling happiness in a breath of wind, a perfume exhaled by a flower, feeling alive when we hear a child's laughter... but the rush of our daily lives makes us blind and deaf to most of these signs... and we pursue Fortune blindfolded, without realizing that it is by our side all the time, and we simply don't let it share our lives...

Theories on how to be happy abound. All showing the path to follow. But, if they were practical, they wouldn't be theories. And in truth, being happy boils down to something simple, which our blindness prevents us from perceiving... being happy is accepting the things that happen in our lives and, like children, always trying to see their good side. Seeing the world in a positive way. Without worrying about the bad side that life has. Because she has a wonderful quality... she is beautiful in every aspect. And if things go wrong from time to time, it's not her fault, but ours... because often, in our eagerness to reach our goal more quickly, we end up venturing down dark paths that will lead us not to the happiness we so desire... but to the abyss of eternal darkness...

Do you want to be happy? Then simply start paying more attention to simple things. When you were a child, you didn't need much to be happy, remember? A broomstick became a beautiful pony, an old tin can transformed into a powerful car, a little plastic doll was, in your imagination, the most beautiful princess by your side. And your parents... were the wisest people in the entire universe, always ready to welcome you and give you affection... love... happiness. You didn't need great possessions to be happy. And you still don't. Think about it...

Tania Miranda - Brazil - 06/01/2026

===========================================================

CÓMO SER FELIZ...

Desde que llegamos a este plano hasta que se determina nuestro regreso al éter, nuestro principal objetivo es solo uno: ser felices. No sabemos exactamente qué significa eso. Sabemos que es algo bueno. Y deseamos ese estado en nuestras vidas. No importa cómo. Ni por qué. Simplemente queremos ser felices. Así de simple...

Pero... ¿qué significa exactamente "ser feliz"? Es una pregunta muy compleja. Si consideramos la definición de "ser feliz" según preceptos predeterminados, ser feliz presupone seguir una serie de normas... como si la vida real pudiera regirse por normas creadas por los mortales...

Según los teóricos, el primer paso para ser feliz es ser auténtico y aceptarse tal como uno es... ser auténtico en esta sociedad en la que vivimos, donde usar una máscara no es una opción sino una imposición, es bastante complicado. Para ser aceptado por tu comunidad, debes seguir una serie de normas. No puedes actuar en desacuerdo con lo que el grupo considera "correcto", so pena de ser excluido. ¿Ser tú mismo? Está expresamente prohibido. Y el segundo punto de este primer paso se vuelve imposible de lograr: la autoaceptación. Si tienes que seguir reglas, y la mayoría de las veces esas reglas van en contra de tus deseos más profundos, la autoaceptación simplemente no existe. Porque actuarás según los preceptos que te han sido transmitidos. ¿Y cómo puedes aceptar algo con lo que no estás de acuerdo? Es bastante difícil...

El segundo paso sería crear vínculos afectivos con las personas que te rodean. Esto parece más fácil... después de todo, tendemos a aferrarnos a quienes nos identificamos. Pero nada es fácil ni sencillo en esta vida. Y a menudo, estos vínculos resultan tan frágiles como una flor que pierde sus pétalos a la primera señal de un viento fuerte... y, con ello, el amor que complementaría este afecto termina por no manifestarse...

La gratitud sería el siguiente paso. Pero estamos demasiado ocupados intentando ser felices como para agradecer lo que hemos logrado. Porque aún estamos lejos del podio y no nos damos cuenta de que el camino por la vida se hace por etapas. Un paso a la vez, para llegar a la meta... en consecuencia, siempre miramos hacia el futuro, planeando cómo actuar cuando alcancemos nuestra meta, olvidando la vieja máxima de que el futuro es simplemente inalcanzable... porque rápidamente se convierte en presente y, en una fracción de segundo, en pasado...

El siguiente tema es aún más difícil de lograr: tener un propósito en la vida. Bueno, cuando lo decimos así parece fácil. Después de todo, vivir sin un propósito es imposible, ¿no? Pero este propósito no debe tener una motivación egoísta... siempre debemos poner el bienestar de los demás como meta a seguir. Y solo entonces podremos completar este paso hacia la felicidad...

Debemos ser resilientes... entender que esos momentos no tan buenos son un camino necesario para que al final del viaje podamos alcanzar nuestra meta... parece sencillo, pero no lo es... ¿cómo podemos aceptar las cosas tristes que suceden en nuestras vidas como un paso a dar para alcanzar nuestra meta final? Difícil, ¿verdad?...

Y finalmente, para concluir la lista de pasos para alcanzar la felicidad, algo sencillo, una constante en nuestra infancia... ver la belleza en las cosas más sencillas que suceden a nuestro alrededor. Abrir los ojos y sentir la felicidad en una brisa, en el perfume que exhala una flor, sentirnos vivos al oír la risa de un niño... pero el ajetreo de nuestra vida diaria nos ciega y nos hace sordos a la mayoría de estas señales... y perseguimos la fortuna con los ojos vendados, sin darnos cuenta de que está a nuestro lado todo el tiempo, y simplemente no la dejamos compartir nuestras vidas...

Abundan las teorías sobre cómo ser feliz. Todas muestran el camino a seguir. Pero, si fueran prácticas, no serían teorías. Y en realidad, ser feliz se reduce a algo simple, que nuestra ceguera nos impide percibir... ser feliz es aceptar las cosas que nos suceden en la vida y, como niños, intentar siempre ver su lado bueno. Ver el mundo de forma positiva. Sin preocuparnos por el lado malo de la vida. Porque ella tiene una cualidad maravillosa... es hermosa en todos los aspectos. Y si las cosas salen mal de vez en cuando, no es culpa suya, sino nuestra... porque a menudo, en nuestro afán por alcanzar nuestra meta más rápido, terminamos adentrándonos en caminos oscuros que no nos llevarán a la felicidad que tanto deseamos... sino al abismo de la oscuridad eterna...

¿Quieres ser feliz? Entonces, simplemente empieza a prestar más atención a las cosas sencillas. De niño, no necesitabas mucho para ser feliz, ¿recuerdas? Una escoba se convertía en un hermoso poni, una lata vieja se transformaba en un coche potente, una muñequita de plástico era, en tu imaginación, la princesa más hermosa a tu lado. Y tus padres... eran las personas más sabias del universo, siempre dispuestos a recibirte y darte cariño... amor... felicidad. No necesitabas grandes posesiones para ser feliz. Y sigues sin necesitarlas. Piénsalo...

Tania Miranda - Brasil - 06/01/2026

=========================================================

MITEN OLLA ONNELLINEN...

Siitä hetkestä lähtien, kun saavumme tälle tasolle, siihen hetkeen, kun paluumme eetteriin on määrätty, päätavoitteemme on vain yksi... olla onnellinen. Emme tiedä tarkalleen, mitä se tarkoittaa. Tiedämme, että se on jotain hyvää. Ja me haluamme tällaisen tilan elämäämme. Sillä ei ole väliä, miten. Eikä miksi. Haluamme yksinkertaisesti olla onnellisia. Niin yksinkertaista...

Mutta... mitä "onnellisuus" tarkalleen ottaen tarkoittaa? Se on todella hankala kysymys. Jos tarkastelemme "onnellisuuden" määritelmää ennalta määrättyjen määräysten mukaisesti, onnellisuus edellyttää useiden normien noudattamista... ikään kuin todellista elämää voisivat hallita kuolevaisten luomat normit...

Teoreetikkojen mukaan ensimmäinen askel onnellisuuteen on olla aito ja hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin on... aitouden säilyttäminen tässä yhteiskunnassa, jossa elämme, jossa naamion käyttäminen ei ole vaihtoehto vaan pakko, on melko monimutkaista. Jotta yhteisösi hyväksyisi sinut, sinun on noudatettava useita normeja. Et voi toimia eri mieltä siitä, mitä ryhmä on määrittänyt "oikeaksi", rangaistuksena siitä, että sinut suljetaan siitä pois. Olla oma itsensä? Se on ehdottomasti kielletty. Ja tämän ensimmäisen askeleen toinen kohta on mahdotonta saavuttaa... itsensä hyväksyminen. Jos sinun on noudatettava sääntöjä, ja useimmiten nämä säännöt ovat ristiriidassa syvimpien toiveidesi kanssa, itsensä hyväksymistä ei yksinkertaisesti ole olemassa. Koska toimit niiden ohjeiden mukaan, jotka on välitetty sinulle. Ja miten voit hyväksyä jotain, josta et ole samaa mieltä? Se on melko vaikeaa...

Toinen askel olisi luoda kiintymyksen tunteita ympärilläsi olevien ihmisten kanssa. Tämä näyttää olevan helpompaa... loppujen lopuksi meillä on tapana takertua niihin, joihin samaistumme. Mutta mikään ei ole helppoa tai yksinkertaista tässä elämässä. Ja usein nämä yhteydet osoittautuvat yhtä hauraiksi kuin kukka, joka menettää terälehtensä ensimmäisessä voimakkaan tuulen merkissä... ja sen myötä rakkaus, joka täydentäisi tätä kiintymystä, ei lopulta toteudu...

Kiitollisuus olisi seuraava askel. Mutta olemme liian kiireisiä yrittäessämme olla onnellisia ollaksemme kiitollisia saavutuksistamme. Koska olemme vielä kaukana korokkeelta emmekä ymmärrä, että matka läpi elämän kulkee vaiheittain. Yksi askel kerrallaan, jotta pääsemme maaliin... näin ollen katsomme aina tulevaisuuteen, suunnittelemme, miten toimimme, kun saavutamme tavoitteemme, unohtaen vanhan sanonnan, että tulevaisuus on yksinkertaisesti saavuttamaton... koska siitä tulee nopeasti nykyhetki ja sekunnin murto-osassa menneisyys...

Seuraava aihe on vielä vaikeampi saavuttaa... tarkoituksen löytäminen elämässä. Okei, kun sanomme sen noin, se tuntuu helpolta. Loppujen lopuksi elämä ilman tarkoitusta on mahdotonta, eikö niin? Mutta tällä tarkoituksella ei pitäisi olla itsekästä motiivia... meidän tulisi aina asettaa muiden ihmisten hyvinvointi tavoitteeksi, jota seurata. Ja vasta silloin pystymme ottamaan tämän askeleen kohti onnellisuutta...

Meidän on oltava sinnikkäitä... ymmärrettävä, että ne ei-niin-hyvät hetket ovat välttämätön polku, jotta matkan lopussa voimme saavuttaa tavoitteemme... se vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta se ei ole... miten voimme hyväksyä elämässämme tapahtuvat surulliset asiat askeleena, joka on otettava lopullisen tavoitteemme saavuttamiseksi? Vaikeaa, eikö olekin?...

Ja lopuksi, lopuksi, luettelo askeleista onnellisuuden saavuttamiseksi, jotain yksinkertaista, lapsuutemme vakiota... kauneuden näkeminen yksinkertaisimmissa asioissa, joita ympärillämme tapahtuu. Silmiemme avaaminen ja onnellisuuden tunteminen tuulen henkäyksessä, kukan tuoksussa, elossa olemisen tunteminen kuullessamme lapsen naurun... mutta jokapäiväisen elämämme kiire tekee meidät sokeiksi ja kuuroiksi useimmille näistä merkeistä... ja seuraamme Onnea silmät sidottuina, tajuamatta, että se on vierellämme koko ajan, emmekä yksinkertaisesti anna sen jakaa elämäämme...

Teorioita siitä, miten olla onnellinen, on runsaasti. Kaikki näyttävät polun, jota seurata. Mutta jos ne olisivat käytännöllisiä, ne eivät olisi teorioita. Ja totuus on, että onnellisuus tiivistyy johonkin yksinkertaiseen, jota sokeutemme estää meitä havaitsemasta... onnellisuus on hyväksyä elämässämme tapahtuvat asiat ja, kuten lapset, aina yrittää nähdä niiden hyvät puolet. Nähdä maailma positiivisella tavalla. Huolettamatta elämän huonoista puolista. Koska hänellä on upea ominaisuus... hän on kaunis kaikilla osa-alueilla. Ja jos asiat menevät pieleen aika ajoin, se ei ole hänen vikansa, vaan meidän... koska usein, halussamme saavuttaa tavoitteemme nopeammin, päädymme kulkemaan pimeille poluille, jotka eivät johda meitä niin kovasti kaipaamaamme onneen... vaan ikuisen pimeyden syvyyksiin...

Haluatko olla onnellinen? Ala sitten vain kiinnittää enemmän huomiota yksinkertaisiin asioihin. Kun olit lapsi, et tarvinnut paljoa ollaksesi onnellinen, muistatko? Luudasta tuli kaunis poni, vanhasta peltipurkista tehokas auto, pieni muovinen nukke oli mielikuvituksessasi kaunein prinsessa rinnallasi. Ja vanhempasi... olivat koko maailmankaikkeuden viisaimpia ihmisiä, aina valmiita toivottamaan sinut tervetulleeksi ja antamaan sinulle hellyyttä... rakkautta... onnea. Et tarvinnut suuria omaisuuksia ollaksesi onnellinen. Etkä vieläkään tarvitse. Ajattele sitä...

Tania Miranda - Brasilia - 06.01.2026

===========================================================

COME ESSERE FELICI...

Dal momento in cui arriviamo su questo piano fino a quando non viene determinato il nostro ritorno nell'etere, il nostro obiettivo principale è uno solo... essere felici. Non sappiamo esattamente cosa significhi. Sappiamo che è qualcosa di buono. E desideriamo questo stato nelle nostre vite. Non importa esattamente come. Né perché. Vogliamo semplicemente essere felici. Semplicemente...

Ma... cosa significa esattamente "essere felici"? È una domanda davvero insidiosa. Se consideriamo la definizione di "essere felici" secondo precetti predeterminati, essere felici presuppone il rispetto di una serie di norme... come se la vita reale potesse essere governata da norme create dai mortali...

Secondo i teorici, il primo passo per essere felici è essere autentici e accettarsi esattamente per come si è... essere autentici nella società in cui viviamo, dove indossare una maschera non è un'opzione ma un'imposizione, è piuttosto complicato. Per essere accettati dalla propria comunità, bisogna seguire una serie di norme. Non puoi agire in disaccordo con ciò che è stato ritenuto "giusto" dal gruppo, pena l'esclusione. Essere te stesso? È espressamente proibito. E il secondo elemento di questo primo passo diventa impossibile da raggiungere... l'accettazione di sé. Se devi seguire delle regole, e il più delle volte queste regole vanno contro i tuoi desideri più profondi, l'accettazione di sé semplicemente non esiste. Perché agirai secondo i precetti che ti sono stati tramandati. E come puoi accettare qualcosa con cui non sei d'accordo? È piuttosto difficile...

Il secondo passo sarebbe creare legami affettivi con le persone che gravitano intorno a te. Questo è apparentemente più facile... dopotutto, tendiamo ad aggrapparci a coloro con cui ci identifichiamo. Ma niente è facile o semplice in questa vita. E spesso, questi legami si rivelano fragili come un fiore che perde i petali al primo segno di vento forte... e, con ciò, l'Amore che dovrebbe integrare questo affetto finisce per non realizzarsi...

La gratitudine sarebbe il passo successivo. Ma siamo troppo impegnati a cercare di essere felici per essere grati per ciò che abbiamo raggiunto. Perché siamo ancora lontani dal podio e non ci rendiamo conto che il viaggio nella vita si compie a tappe. Un passo alla volta, per raggiungere il traguardo... di conseguenza, guardiamo sempre al futuro, pianificando come agire una volta raggiunto il nostro obiettivo, dimenticando la vecchia massima secondo cui il futuro è semplicemente irraggiungibile... perché diventa rapidamente presente e, in una frazione di secondo, passato...

Il prossimo argomento è ancora più difficile da raggiungere... avere uno scopo nella vita. Ok, detto così sembra facile. Dopotutto, vivere senza uno scopo è impossibile, no? Ma questo scopo non dovrebbe avere motivazioni egoistiche... dovremmo sempre porre il benessere degli altri come obiettivo da perseguire. E solo allora saremo in grado di completare questo passo verso la felicità...

Dobbiamo essere resilienti... capire che quei momenti non proprio belli sono un percorso necessario affinché alla fine del viaggio possiamo raggiungere il nostro obiettivo... sembra semplice, ma non lo è... come possiamo accettare le cose tristi che accadono nella nostra vita come un passo da compiere per raggiungere il nostro obiettivo finale? Difficile, vero?...

E infine, per concludere l'elenco dei passi per raggiungere la felicità, qualcosa di semplice, una costante della nostra infanzia... vedere la bellezza nelle cose più semplici che accadono intorno a noi. Aprire gli occhi e sentire la felicità in un soffio di vento, un profumo esalato da un fiore, sentirsi vivi quando sentiamo la risata di un bambino... ma la frenesia della nostra vita quotidiana ci rende ciechi e sordi alla maggior parte di questi segnali... e inseguiamo la Fortuna a occhi bendati, senza renderci conto che è sempre al nostro fianco, e semplicemente non le permettiamo di condividere la nostra vita...

Le teorie su come essere felici abbondano. Tutte indicano la strada da seguire. Ma se fossero pratiche, non sarebbero teorie. E in verità, essere felici si riduce a qualcosa di semplice, che la nostra cecità ci impedisce di percepire... essere felici è accettare le cose che accadono nella nostra vita e, come i bambini, cercare sempre di vederne il lato buono. Vedere il mondo in modo positivo. Senza preoccuparsi del lato cattivo che la vita ha. Perché lei ha una qualità meravigliosa... è bella in ogni aspetto. E se le cose vanno male di tanto in tanto, non è colpa sua, ma nostra... perché spesso, nella nostra ansia di raggiungere il nostro obiettivo più velocemente, finiamo per avventurarci su sentieri oscuri che ci porteranno non alla felicità che tanto desideriamo... ma all'abisso dell'oscurità eterna...

Vuoi essere felice? Allora inizia semplicemente a prestare più attenzione alle cose semplici. Quando eri bambino, non ti serviva molto per essere felice, ricordi? Una scopa si trasformava in un bellissimo pony, una vecchia lattina si trasformava in un'auto potente, una bambolina di plastica era, nella tua immaginazione, la principessa più bella al tuo fianco. E i tuoi genitori... erano le persone più sagge dell'intero universo, sempre pronte ad accoglierti e a darti affetto... amore... felicità. Non avevi bisogno di grandi beni per essere felice. E non ne hai ancora bisogno. Pensaci...

Tania Miranda - Brasile - 06/01/2026

==========================================================

COMMENT ÊTRE HEUREUX…

De notre arrivée sur Terre jusqu’à notre retour dans l’éther, notre seul objectif est d’être heureux. Nous ignorons précisément ce que cela signifie. Nous savons que c’est un état de bien-être. Et nous aspirons à cet état dans nos vies. Peu importe comment. Ni pourquoi. Nous voulons simplement être heureux. Tout simplement…

Mais… que signifie exactement « être heureux » ? C’est une question complexe. Si l’on considère la définition du « bonheur » selon des préceptes prédéterminés, être heureux suppose de suivre un ensemble de normes… comme si la vie réelle pouvait être régie par des normes créées par des mortels…

Selon les théoriciens, la première étape vers le bonheur est d’être authentique et de s’accepter tel que l’on est… Être authentique dans cette société où le port du masque n’est pas un choix mais une obligation, est loin d’être simple. Pour être accepté par sa communauté, il faut se conformer à un ensemble de normes. Il est interdit de s'opposer à ce que le groupe considère comme « juste », sous peine d'exclusion. Être soi-même ? C'est formellement interdit. Dès lors, la seconde étape de cette première phase devient impossible : l'acceptation de soi. Si l'on doit suivre des règles, souvent contraires à nos aspirations les plus profondes, l'acceptation de soi est tout simplement impossible. Car on agira selon les préceptes qui nous ont été transmis. Et comment accepter ce avec quoi on n'est pas d'accord ? C'est extrêmement difficile…

La seconde étape consisterait à tisser des liens affectueux avec les personnes qui nous entourent. Cela paraît plus simple… après tout, nous avons tendance à nous attacher à ceux qui nous ressemblent. Mais rien n'est facile ni simple dans la vie. Et souvent, ces liens se révèlent aussi fragiles qu'une fleur qui perd ses pétales au premier coup de vent… et, de ce fait, l'amour qui viendrait compléter cette affection ne se manifeste pas…

La gratitude serait l'étape suivante. Mais nous sommes tellement occupés à rechercher le bonheur que nous oublions d'apprécier nos réussites. Car le chemin est encore long et nous ne réalisons pas que la vie se parcourt par étapes. Un pas après l'autre, pour atteindre notre but… Par conséquent, nous sommes toujours tournés vers l'avenir, planifiant nos actions une fois notre objectif atteint, oubliant le vieil adage selon lequel l'avenir est tout simplement inaccessible… car il devient vite le présent et, en un instant, le passé…

Le sujet suivant est encore plus difficile à aborder : avoir un but dans la vie. Dit comme ça, cela paraît simple. Après tout, vivre sans but est impossible, n'est-ce pas ? Mais ce but ne doit pas être motivé par l'égoïsme… nous devons toujours viser le bien-être d'autrui. Et c'est seulement ainsi que nous pourrons franchir cette étape vers le bonheur…

Nous devons être résilients… comprendre que ces moments difficiles sont un passage obligé pour atteindre notre but au bout du chemin… Cela paraît simple, mais ça ne l'est pas… Comment accepter les épreuves de la vie comme une étape nécessaire pour atteindre notre objectif final ? Difficile, n'est-ce pas ?…

Enfin, pour conclure cette liste d'étapes vers le bonheur, quelque chose de simple, une constante de notre enfance… percevoir la beauté des choses les plus simples qui nous entourent. Ouvrir les yeux et ressentir le bonheur dans une brise légère, le parfum d'une fleur, se sentir vivant au rire d'un enfant… Mais le tourbillon de notre quotidien nous rend aveugles et sourds à la plupart de ces signes… et nous poursuivons la Fortune les yeux bandés, sans réaliser qu'elle est toujours à nos côtés, et nous ne lui permettons tout simplement pas de partager nos vies…

Les théories sur le bonheur abondent. Toutes indiquent la voie à suivre. Mais si elles étaient pratiques, ce ne seraient pas des théories. En vérité, le bonheur se résume à quelque chose de simple, que notre aveuglement nous empêche de percevoir : être heureux, c’est accepter les événements de la vie et, comme des enfants, toujours chercher à en voir le bon côté. Voir le monde positivement, sans s’inquiéter de ses aspects négatifs. Car la vie possède une qualité merveilleuse : elle est belle sous tous ses aspects. Et si, parfois, les choses tournent mal, ce n’est pas sa faute, mais la nôtre… car souvent, dans notre empressement à atteindre notre but plus vite, nous nous aventurons sur des chemins obscurs qui ne nous mènent pas au bonheur tant désiré, mais à l’abîme des ténèbres éternelles.

Tu veux être heureux ? Alors, commence simplement par accorder plus d'attention aux choses simples. Quand tu étais enfant, tu n'avais pas besoin de grand-chose pour être heureux, tu te souviens ? Un balai devenait un magnifique poney, une vieille boîte de conserve se transformait en une puissante voiture, une petite poupée en plastique était, dans ton imagination, la plus belle des princesses à tes côtés. Et tes parents… étaient les personnes les plus sages de l'univers, toujours prêts à t'accueillir et à te donner de l'affection… de l'amour… du bonheur. Tu n'avais pas besoin de grandes possessions pour être heureux. Et tu n'en as toujours pas besoin. Penses-y…

Tania Miranda - Brésil - 06/01/2026

===========================================================

Wie man glücklich wird…

Vom Moment unserer Ankunft auf dieser Erde bis zu unserer Rückkehr ins Jenseits haben wir nur ein Ziel: glücklich zu sein. Wir wissen nicht genau, was das bedeutet. Wir wissen nur, dass es etwas Gutes ist. Und wir sehnen uns nach diesem Zustand. Wie genau, warum – das spielt keine Rolle. Wir wollen einfach nur glücklich sein. So einfach ist das…

Aber… was genau bedeutet „glücklich sein“? Das ist eine knifflige Frage. Betrachtet man die Definition von „glücklich sein“ anhand vorgegebener Regeln, setzt Glück das Befolgen einer Reihe von Normen voraus… als ob das wirkliche Leben von Normen bestimmt würde, die von Menschen geschaffen wurden…

Laut Theoretikern ist der erste Schritt zum Glück, authentisch zu sein und sich selbst so anzunehmen, wie man ist… In unserer Gesellschaft, in der das Tragen einer Maske keine Option, sondern Pflicht ist, ist es ziemlich kompliziert, authentisch zu sein. Um von der Gemeinschaft akzeptiert zu werden, muss man einer Reihe von Normen folgen. Man darf nicht gegen das handeln, was die Gruppe als „richtig“ definiert hat, sonst droht der Ausschluss. Man selbst sein? Das ist ausdrücklich verboten. Und der zweite Punkt dieses ersten Schrittes wird unerreichbar: Selbstakzeptanz. Wenn man Regeln befolgen muss, die meist den eigenen tiefsten Wünschen widersprechen, ist Selbstakzeptanz schlicht unmöglich. Denn man handelt gemäß den überlieferten Geboten. Und wie kann man etwas akzeptieren, dem man nicht zustimmt? Das ist äußerst schwierig.

Der zweite Schritt wäre, liebevolle Beziehungen zu den Menschen in der eigenen Umgebung aufzubauen. Das scheint einfacher zu sein … schließlich neigen wir dazu, uns an diejenigen zu klammern, mit denen wir uns identifizieren. Doch nichts ist einfach im Leben. Und oft erweisen sich diese Beziehungen als so zerbrechlich wie eine Blume, die beim ersten Windstoß ihre Blütenblätter verliert … und damit bleibt die Liebe, die diese Zuneigung ergänzen würde, aus.

Dankbarkeit wäre der nächste Schritt. Wir sind so sehr damit beschäftigt, glücklich zu sein, dass wir für unsere Erfolge nicht dankbar sein können. Denn wir sind noch weit vom Ziel entfernt und erkennen nicht, dass das Leben aus Etappen besteht. Schritt für Schritt, bis wir schließlich ans Ziel kommen… Deshalb blicken wir immer in die Zukunft, planen, wie wir handeln werden, wenn wir unser Ziel erreicht haben, und vergessen dabei die alte Weisheit, dass die Zukunft unerreichbar ist… denn sie wird schnell zur Gegenwart und im Bruchteil einer Sekunde zur Vergangenheit…

Das nächste Thema ist noch schwieriger zu erreichen: einen Sinn im Leben zu finden. Okay, so formuliert klingt es einfach. Schließlich ist ein Leben ohne Sinn unmöglich, oder? Aber dieser Sinn sollte nicht egoistisch motiviert sein… wir sollten immer das Wohl anderer Menschen als unser oberstes Ziel verfolgen. Und erst dann werden wir diesen Schritt zum Glück vollenden können…

Wir müssen widerstandsfähig sein… verstehen, dass die schwierigen Momente ein notwendiger Weg sind, damit wir am Ende unser Ziel erreichen… Es klingt einfach, ist es aber nicht… Wie können wir traurige Ereignisse in unserem Leben als notwendige Schritte auf dem Weg zu unserem Ziel akzeptieren? Schwierig, nicht wahr?…

Und schließlich, zum Abschluss der Liste der Schritte zum Glück, etwas Einfaches, etwas, das uns seit unserer Kindheit begleitet… die Schönheit in den einfachsten Dingen um uns herum zu erkennen. Die Augen zu öffnen und das Glück in einem Hauch von Wind, dem Duft einer Blume, das Gefühl von Lebendigkeit beim Lachen eines Kindes zu spüren… Doch die Hektik des Alltags macht uns blind und taub für die meisten dieser Zeichen… und wir jagen dem Glück blind hinterher, ohne zu merken, dass es die ganze Zeit an unserer Seite ist und wir es einfach nicht an unserem Leben teilhaben lassen…

Es gibt unzählige Theorien darüber, wie man glücklich wird. Sie alle weisen den Weg. Aber wären sie praktisch, wären es keine Theorien. Und im Grunde genommen ist Glück etwas ganz Einfaches, das wir aufgrund unserer Blindheit nicht erkennen: Glücklichsein bedeutet, die Dinge, die uns im Leben begegnen, anzunehmen und wie Kinder immer das Gute darin zu sehen. Die Welt positiv zu betrachten, ohne sich über die Schattenseiten des Lebens Gedanken zu machen. Denn das Leben hat eine wunderbare Eigenschaft: Es ist in jeder Hinsicht schön. Und wenn mal etwas schiefgeht, ist es nicht die Schuld des Lebens, sondern unsere. Denn oft begeben wir uns in unserem Eifer, unser Ziel schneller zu erreichen, auf dunkle Pfade, die uns nicht zu dem ersehnten Glück führen, sondern in den Abgrund ewiger Dunkelheit.

Möchtest du glücklich sein? Dann achte einfach mehr auf die kleinen Dinge. Als Kind brauchtest du nicht viel, um glücklich zu sein, erinnerst du dich? Ein Besenstiel wurde zu einem wunderschönen Pony, eine alte Konservendose zu einem tollen Auto, eine kleine Plastikpuppe war in deiner Fantasie die schönste Prinzessin an deiner Seite. Und deine Eltern... waren die weisesten Menschen im ganzen Universum, immer bereit, dich willkommen zu heißen und dir Zuneigung, Liebe und Glück zu schenken. Du brauchtest keine großen Besitztümer, um glücklich zu sein. Und das brauchst du auch heute nicht. Denk mal darüber nach...

Tania Miranda – Brasilien – 06.01.2026