QUE TAL REFLETIR SOBRE A SOCIEDADE?

QUE TAL REFLETIR SOBRE A SOCIEDADE? 

A vida é um eterno conto de fadas. Ou uma história de terror. Depende de como observamos a passagem dessa tragicomédia que vivemos. Há momentos intensos onde tanto podemos desfrutar de uma sensação de paz e felicidade como também de medo e aflição. Sim, a vida é como uma montanha russa, onde altos e baixos se sucedem em uma velocidade vertiginosa...

Nada... absolutamente nada é líquido e certo em nossa caminhada. A cada passo que damos podemos nos deparar tanto com boas surpresas como podemos nos encontrar na mais escura das trevas, onde por mais que tateemos não conseguimos encontrar a saída de tal armadilha na qual fomo pegos...

Estarmos atentos a tudo o que ocorre à nossa volta pode ajudar-nos a escapar de certas situações. Mas isso não garante que consigamos escapar ilesos dos efeitos dessas. Mesmo que sejamos atingidos as consequências sofridas não serão tão intensas como se não estivéssemos preparados... o choque será sentido, é claro.  Mas com menos consequências...

O problema é que vivemos em um mundo onde tudo está interligado. E essa ligação é tão forte que, mesmo que não tenhamos participado de determinada ação, acabamos por sofrer as consequências desta, mesmo que de maneira mais leve do que se estivéssemos no olho do furacão...

Todas as ações cometidas por nós reverberam pelas camadas sociais, interferindo em como cada grupo interage entre si. Nenhum evento passa despercebido pela grande massa, pois todos, absolutamente todos sofrem algum tipo de influência dos atos que, muitas vezes, foram cometidos do outro lado do planeta...

Não acredita em tal afirmação? Então, pense bem... mesmo que longe de nós, e mesmo que não tenhamos a menor noção do que ocorre em determinada região deste vasto mundo no qual vivemos, nossa primeira reação ao tomarmos conhecimento de determinada ação que foi benéfica ou maléfica para algum grupo social, é de alegria, tristeza ou incredibilidade... depende do que ficamos sabendo. Se for algo bom, ficamos felizes como se tal tivesse ocorrido conosco. Se foi algo não tão bom, nossa reação poderá ser de surpresa em um primeiro momento... dependendo da intensidade do evento, tanto podemos ficar tristes como podemos ter dificuldade em acreditar que tal ocorreu realmente... um exemplo? Até nos dias de hoje algumas pessoas tem dificuldade em crer em determinados eventos violentos devidamente documentados... são tão escabrosos que parecem ter sido imaginados por alguma mente doentia...

Sim, a realidade supera a ficção, infelizmente. A mais sombria das mentes muitas vezes não é a dos escritores, que imaginam situações que possam deixar seus leitores de cabelo em pé... é de algum líder que, no afã de deixar sua marca na história, não tem escrúpulo algum em tomar decisões que afetarão toda a sua comunidade... e outras que estão em seu entorno...

Guerras não são mais que jogos doentios, mecanismo de controle populacional utilizado sem parcimônia por algumas mentes doentias que infelizmente tem em suas mãos o destino de um povo... um, não. Vários. Pois quando manda os seus em investidas belicosas contra quem acredita que está contra sua pessoa, este líder acaba por influenciar o destino de vários grupos, que nada mais desejam que viver em paz...

Há elementos que desejam se provar em uma contenda. São belicosos por natureza e são estes que apoiam as resoluções esdrúxulas de determinados líderes. Obedecem cegamente as ordens recebidas, pois para eles o cheiro de sangue e morte é como se fosse o Paraíso na Terra. Acreditam piamente estar fazendo um serviço importante para sua comunidade. Mas tudo que deixam como legado são órfãos, viúvas... pessoas desamparadas, que não tem como se defender da onda de violência na qual foi envolvida...

"Se desejar viver em Paz, deve se preparar para a Guerra", diz um velho adágio. Nada mais falso que tal afirmativa. Para vivermos em Paz, para que tornemos nosso mundo um eterno conto de fadas, onde tudo sempre termine bem, transformemos nossas armas em algo realmente útil para todos nós. Que ao invés de darmos loas aos falsos heróis, que tudo que sabem é deixar rastros de sangue e destruição pelo mundo, festejemos aqueles que realmente lutam pela humanidade, preocupando-se com a saúde, a alimentação, a preservação do meio ambiente. Pois somos parte de um grande ecossistema e, quando por ganância destruímos a casa de nossos semelhantes, estamos destruindo a nós mesmos... 

Tania Miranda   -    Brasil  -  22/02/2026

===========================================================

HOW ABOUT REFLECTING ON SOCIETY?

Life is an eternal fairy tale. Or a horror story. It depends on how we observe the passage of this tragicomedy we live. There are intense moments where we can enjoy a feeling of peace and happiness, as well as fear and affliction. Yes, life is like a roller coaster, where highs and lows follow one another at breakneck speed...

Nothing... absolutely nothing is certain in our journey. With each step we take, we can encounter pleasant surprises or find ourselves in the darkest of darkness, where no matter how much we grope, we cannot find a way out of the trap in which we have been caught...

Being attentive to everything that happens around us can help us escape certain situations. But this does not guarantee that we will escape unscathed from their effects. Even if we are affected, the consequences suffered will not be as intense as if we were unprepared... the shock will be felt, of course. But with fewer consequences...

The problem is that we live in a world where everything is interconnected. And this connection is so strong that, even if we haven't participated in a particular action, we end up suffering its consequences, even if in a milder way than if we were in the eye of the storm...

All the actions we commit reverberate through the social layers, interfering with how each group interacts with each other. No event goes unnoticed by the masses, because everyone, absolutely everyone, suffers some kind of influence from acts that, often, were committed on the other side of the planet...

Don't believe this statement? Then think carefully... even if far from us, and even if we have no idea what is happening in a particular region of this vast world in which we live, our first reaction upon learning of a certain action that was beneficial or harmful to some social group is joy, sadness, or disbelief... it depends on what we learn. If it's something good, we are happy as if it had happened to us. If it was something not so good, our initial reaction might be one of surprise... depending on the intensity of the event, we might be saddened or have difficulty believing it actually happened... an example? Even today, some people have difficulty believing certain well-documented violent events... they are so gruesome that they seem to have been imagined by some sick mind...

Yes, reality surpasses fiction, unfortunately. The darkest minds are often not those of writers, who imagine situations that might make their readers' hair stand on end... it's that of some leader who, in their eagerness to leave their mark on history, has no scruples whatsoever in making decisions that will affect their entire community... and others around them...

Wars are nothing more than sick games, a mechanism of population control used without restraint by some sick minds who unfortunately hold in their hands the destiny of a people... not one, but many. Because when a leader sends his men on belligerent attacks against those he believes are against him, he ends up influencing the destiny of various groups who desire nothing more than to live in peace...

There are elements that seek to prove themselves in conflict. They are belligerent by nature, and it is these who support the bizarre resolutions of certain leaders. They blindly obey the orders received, for to them the smell of blood and death is like Paradise on Earth. They devoutly believe they are doing an important service for their community. But all they leave as a legacy are orphans, widows... helpless people who have no way to defend themselves from the wave of violence in which they were involved...

"If you wish to live in peace, you must prepare for war," says an old adage. Nothing could be further from the truth. To live in peace, to make our world an eternal fairy tale where everything always ends well, let us transform our weapons into something truly useful for all of us. Instead of praising false heroes who only know how to leave trails of blood and destruction around the world, let us celebrate those who truly fight for humanity, caring about health, food, and environmental preservation. For we are part of a great ecosystem, and when we destroy the home of our fellow beings out of greed, we are destroying ourselves...

Tania Miranda - Brazil - 22/02/2026

===========================================================

¿Qué tal si reflexionamos sobre la sociedad?

La vida es un eterno cuento de hadas. O una historia de terror. Depende de cómo observemos el transcurso de esta tragicomedia que vivimos. Hay momentos intensos en los que podemos disfrutar de una sensación de paz y felicidad, así como de miedo y aflicción. Sí, la vida es como una montaña rusa, donde los altibajos se suceden a una velocidad vertiginosa...

Nada... absolutamente nada es seguro en nuestro viaje. Con cada paso que damos, podemos encontrarnos con gratas sorpresas o encontrarnos en la más profunda oscuridad, donde por mucho que busquemos a tientas, no encontramos la salida de la trampa en la que hemos quedado atrapados...

Estar atentos a todo lo que sucede a nuestro alrededor puede ayudarnos a escapar de ciertas situaciones. Pero esto no garantiza que salgamos ilesos de sus efectos. Incluso si nos vemos afectados, las consecuencias no serán tan intensas como si no estuviéramos preparados... el impacto se sentirá, por supuesto. Pero con menos consecuencias...

El problema es que vivimos en un mundo donde todo está interconectado. Y esta conexión es tan fuerte que, incluso sin haber participado en una acción en particular, terminamos sufriendo sus consecuencias, aunque sea de forma más leve que si estuviéramos en el ojo del huracán...

Todas nuestras acciones repercuten en las capas sociales, interfiriendo en la forma en que cada grupo interactúa con los demás. Ningún evento pasa desapercibido para las masas, porque todos, absolutamente todos, sufrimos algún tipo de influencia de actos que, a menudo, se cometieron al otro lado del planeta...

¿No te crees esta afirmación? Entonces piénsalo bien... aunque esté lejos de nosotros, e incluso si no tenemos ni idea de lo que ocurre en una región concreta de este vasto mundo en el que vivimos, nuestra primera reacción al enterarnos de una determinada acción, beneficiosa o perjudicial para algún grupo social, es alegría, tristeza o incredulidad... depende de lo que aprendamos. Si es algo bueno, nos alegramos como si nos hubiera sucedido a nosotros. Si no fuera tan bueno, nuestra reacción inicial podría ser de sorpresa... dependiendo de la intensidad del evento, podríamos entristecernos o tener dificultades para creer que realmente ocurrió... ¿un ejemplo? Incluso hoy, a algunas personas les cuesta creer ciertos sucesos violentos bien documentados... son tan horripilantes que parecen imaginados por alguna mente enferma...

Sí, la realidad supera a la ficción, por desgracia. Las mentes más oscuras a menudo no son las de los escritores, que imaginan situaciones que podrían poner los pelos de punta a sus lectores... sino las de algún líder que, en su afán por dejar huella en la historia, no tiene ningún escrúpulo en tomar decisiones que afectarán a toda su comunidad... y a quienes lo rodean...

Las guerras no son más que juegos enfermizos, un mecanismo de control demográfico utilizado sin control por algunas mentes enfermas que, por desgracia, tienen en sus manos el destino de un pueblo... no de uno, sino de muchos. Porque cuando un líder envía a sus hombres a ataques beligerantes contra quienes cree que están en su contra, termina influyendo en el destino de varios grupos que solo desean vivir en paz...

Hay elementos que buscan demostrar su valía en el conflicto. Son beligerantes por naturaleza, y son estos quienes apoyan las extravagantes resoluciones de ciertos líderes. Obedecen ciegamente las órdenes recibidas, pues para ellos el olor a sangre y muerte es como el paraíso terrenal. Creen fervientemente que están prestando un servicio importante a su comunidad. Pero solo dejan como legado huérfanos, viudas... personas indefensas que no tienen forma de defenderse de la ola de violencia en la que se vieron envueltos...

"Si quieres vivir en paz, debes prepararte para la guerra", dice un viejo refrán. Nada más lejos de la realidad. Para vivir en paz, para hacer de nuestro mundo un cuento de hadas eterno donde todo siempre termina bien, transformemos nuestras armas en algo verdaderamente útil para todos. En lugar de alabar a falsos héroes que solo saben dejar rastros de sangre y destrucción por todo el mundo, celebremos a quienes verdaderamente luchan por la humanidad, preocupándose por la salud, la alimentación y la preservación del medio ambiente. Porque somos parte de un gran ecosistema, y ​​cuando destruimos el hogar de nuestros semejantes por codicia, nos estamos destruyendo a nosotros mismos...

Tania Miranda - Brasil - 22/02/2026

===========================================================

CHE NE DIRE DI RIFLETTERE SULLA SOCIETÀ?

La vita è una favola eterna. O una storia dell'orrore. Dipende da come osserviamo il passaggio di questa tragicommedia che viviamo. Ci sono momenti intensi in cui possiamo godere di una sensazione di pace e felicità, così come di paura e afflizione. Sì, la vita è come le montagne russe, dove alti e bassi si susseguono a una velocità vertiginosa...

Niente... assolutamente nulla è certo nel nostro viaggio. A ogni passo che facciamo, possiamo incontrare piacevoli sorprese o ritrovarci nel buio più profondo, dove per quanto brancoliamo, non riusciamo a trovare una via d'uscita dalla trappola in cui siamo caduti...

Essere attenti a tutto ciò che accade intorno a noi può aiutarci a sfuggire a certe situazioni. Ma questo non garantisce che ne usciremo indenni. Anche se ne siamo colpiti, le conseguenze subite non saranno così intense come se fossimo impreparati... lo shock si farà sentire, ovviamente. Ma con meno conseguenze...

Il problema è che viviamo in un mondo in cui tutto è interconnesso. E questa connessione è così forte che, anche se non abbiamo partecipato a una particolare azione, finiamo per subirne le conseguenze, anche se in modo più lieve rispetto a quando ci trovavamo nell'occhio del ciclone...

Tutte le azioni che commettiamo si ripercuotono attraverso gli strati sociali, interferendo con il modo in cui ogni gruppo interagisce tra loro. Nessun evento passa inosservato alle masse, perché tutti, assolutamente tutti, subiscono in qualche modo l'influenza di azioni che, spesso, sono state commesse dall'altra parte del pianeta...

Non credete a questa affermazione? Allora rifletteteci attentamente... anche se lontano da noi, e anche se non abbiamo idea di cosa stia accadendo in una particolare regione di questo vasto mondo in cui viviamo, la nostra prima reazione quando apprendiamo di una certa azione che è stata benefica o dannosa per un gruppo sociale è di gioia, tristezza o incredulità... dipende da cosa apprendiamo. Se è qualcosa di buono, siamo felici come se fosse successo a noi. Se si trattasse di qualcosa di non così bello, la nostra reazione iniziale potrebbe essere di sorpresa... a seconda dell'intensità dell'evento, potremmo essere rattristati o avere difficoltà a credere che sia realmente accaduto... un esempio? Ancora oggi, alcune persone hanno difficoltà a credere a certi eventi violenti ben documentati... sono così raccapriccianti che sembrano frutto dell'immaginazione di una mente malata...

Sì, la realtà supera la finzione, purtroppo. Le menti più cupe spesso non sono quelle degli scrittori, che immaginano situazioni che potrebbero far rizzare i capelli ai lettori... sono quelle di qualche leader che, nella sua brama di lasciare il segno nella storia, non si fa alcuno scrupolo nel prendere decisioni che influenzeranno l'intera comunità... e coloro che li circondano...

Le guerre non sono altro che giochi malati, un meccanismo di controllo demografico usato senza ritegno da menti malate che purtroppo hanno nelle loro mani il destino di un popolo... non di uno, ma di molti. Perché quando un leader invia i suoi uomini ad attaccare con armi pesanti coloro che ritiene siano contro di lui, finisce per influenzare il destino di vari gruppi che non desiderano altro che vivere in pace...

Ci sono elementi che cercano di dimostrare il loro valore nel conflitto. Sono bellicosi per natura, e sono questi che sostengono le bizzarre risoluzioni di certi leader. Obbediscono ciecamente agli ordini ricevuti, perché per loro l'odore del sangue e della morte è come il Paradiso in Terra. Credono fermamente di rendere un servizio importante alla loro comunità. Ma tutto ciò che lasciano in eredità sono orfani, vedove... persone indifese che non hanno modo di difendersi dall'ondata di violenza in cui sono stati coinvolti...

"Se vuoi vivere in pace, devi prepararti alla guerra", dice un vecchio adagio. Niente di più lontano dalla verità. Per vivere in pace, per rendere il nostro mondo un'eterna favola dove tutto finisce sempre bene, trasformiamo le nostre armi in qualcosa di veramente utile per tutti noi. Invece di elogiare falsi eroi che sanno solo lasciare scie di sangue e distruzione in tutto il mondo, celebriamo coloro che lottano davvero per l'umanità, preoccupandosi della salute, del cibo e della salvaguardia dell'ambiente. Perché siamo parte di un grande ecosistema e quando distruggiamo la casa dei nostri simili per avidità, stiamo distruggendo noi stessi...

Tania Miranda - Brasile - 22/02/2026

==========================================================

MITÄ OLISITKO POHDINNAT YHTEISKUNNAN POHDINTAA?

Elämä on ikuinen satu. Tai kauhutarina. Se riippuu siitä, miten tarkastelemme tätä traagista komediaa, jota elämme. On intensiivisiä hetkiä, jolloin voimme nauttia rauhan ja onnen tunteesta, mutta myös pelosta ja tuskasta. Kyllä, elämä on kuin vuoristorata, jossa ylä- ja alamäet seuraavat toisiaan huimaa vauhtia...

Mikään... ehdottomasti mikään ei ole varmaa matkallamme. Jokaisella ottamallamme askeleella voimme kohdata miellyttäviä yllätyksiä tai löytää itsemme pimeimmän pimeyden keskeltä, jossa kuinka paljon tahansa hapuilemmekaan, emme löydä tietä ulos ansasta, johon olemme jääneet...

Tarkkailemalla kaikkea ympärillämme tapahtuvaa voi auttaa meitä pakenemaan tietyistä tilanteista. Mutta tämä ei takaa, että selviämme vahingoittumattomina niiden vaikutuksista. Vaikka ne vaikuttaisivat meihin, koetut seuraukset eivät ole yhtä voimakkaita kuin jos olisimme valmistautumattomia... järkytys tuntuu tietenkin. Mutta vähemmillä seurauksilla...

Ongelmana on, että elämme maailmassa, jossa kaikki on yhteydessä toisiinsa. Ja tämä yhteys on niin vahva, että vaikka emme olisi osallistuneet tiettyyn tekoon, kärsimme sen seuraukset, vaikkakin lievemmällä tavalla kuin jos olisimme myrskyn silmässä...

Kaikki tekemämme teot heijastuvat sosiaalisten kerrosten läpi ja häiritsevät sitä, miten kukin ryhmä on vuorovaikutuksessa keskenään. Mikään tapahtuma ei jää massoilta huomaamatta, koska jokainen, ehdottomasti jokainen, kärsii jonkinlaisesta vaikutuksesta teoista, jotka usein tehtiin toisella puolella maapalloa...

Etkö usko tätä väitettä? Mieti sitten tarkkaan... vaikka kaukana meistä, ja vaikka meillä ei olisi aavistustakaan, mitä tapahtuu tietyllä alueella tässä valtavassa maailmassa, jossa elämme, ensimmäinen reaktiomme, kun kuulemme tietystä teosta, joka oli hyödyllinen tai haitallinen jollekin sosiaaliselle ryhmälle, on ilo, suru tai epäusko... se riippuu siitä, mitä opimme. Jos se on jotain hyvää, olemme iloisia ikään kuin se olisi tapahtunut meille. Jos se oli jotain ei niin hyvää, ensimmäinen reaktiomme voi olla yllätys... tapahtuman voimakkuudesta riippuen saatamme olla surullisia tai meillä voi olla vaikeuksia uskoa, että se todella tapahtui... esimerkki? Vielä nykyäänkin joillakin ihmisillä on vaikeuksia uskoa tiettyjä hyvin dokumentoituja väkivaltaisia ​​tapahtumia... ne ovat niin kammottavia, että ne näyttävät olevan jonkun sairaan mielen kuvitelmia...

Kyllä, todellisuus on valitettavasti fiktiota kovempaa. Synkimmät mielet eivät usein ole kirjailijoiden mieliä, jotka kuvittelevat tilanteita, jotka saattavat nostaa lukijoidensa hiukset pystyyn... vaan jonkun johtajan, joka halutessaan jättää jälkensä historiaan ei epäröi tehdä päätöksiä, jotka vaikuttavat koko heidän yhteisöönsä... ja muihin heidän ympärillään...

Sodat eivät ole muuta kuin sairaita pelejä, väestönkasvun hillitsemisen mekanismi, jota käyttävät hillittömästi jotkut sairaat mielet, jotka valitettavasti pitävät käsissään kansan kohtaloa... ei yhden, vaan monen. Koska kun johtaja lähettää miehensä sotaisaan hyökkäykseen niitä vastaan, joiden hän uskoo olevan häntä vastaan, hän päätyy vaikuttamaan useiden ryhmien kohtaloon, jotka eivät halua muuta kuin elää rauhassa...

On elementtejä, jotka pyrkivät todistamaan kykynsä konfliktissa. He ovat luonteeltaan sotaisa, ja juuri nämä tukevat tiettyjen johtajien omituisia päätöslauselmia. He tottelevat sokeasti saamiaan käskyjä, sillä heille veren ja kuoleman haju on kuin paratiisi maan päällä. He uskovat vakaasti tekevänsä tärkeän palveluksen yhteisölleen. Mutta perinnöksi he jättävät vain orpoja, leskiä... avuttomia ihmisiä, joilla ei ole mitään keinoa puolustaa itseään väkivallan aallolta, johon he olivat osallisina...

"Jos haluat elää rauhassa, sinun on valmistauduttava sotaan", sanoo vanha sanonta. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Elääksemme rauhassa, tehdäksemme maailmastamme ikuisen sadun, jossa kaikki päättyy aina hyvin, muuttakaamme aseemme joksikin todella hyödylliseksi meille kaikille. Sen sijaan, että ylistäisimme vääriä sankareita, jotka osaavat vain jättää veri- ja tuhonvanoja ympäri maailmaa, juhlikaamme niitä, jotka todella taistelevat ihmiskunnan puolesta välittäen terveydestä, ruoasta ja ympäristön suojelusta. Sillä olemme osa suurta ekosysteemiä, ja kun tuhoamme lähimmäistemme kodin ahneudesta, tuhoamme itsemme...

Tania Miranda - Brasilia - 22.2.2026

===========================================================

ET SI ON RÉFLÉCHISSAIT À LA SOCIÉTÉ ?

La vie est un conte de fées éternel. Ou une histoire d'horreur. Tout dépend de la façon dont on observe le déroulement de cette tragi-comédie qu'est la vie. Il y a des moments intenses où l'on peut éprouver un sentiment de paix et de bonheur, mais aussi de peur et de souffrance. Oui, la vie est comme des montagnes russes, où les hauts et les bas s'enchaînent à une vitesse vertigineuse…

Rien… absolument rien n'est certain dans notre parcours. À chaque pas, nous pouvons faire d'agréables surprises ou nous retrouver plongés dans les ténèbres les plus profondes, où, malgré tous nos efforts, nous ne parvenons pas à nous extirper du piège dans lequel nous sommes pris…

Être attentif à tout ce qui se passe autour de nous peut nous aider à éviter certaines situations. Mais cela ne garantit pas que nous en sortirons indemnes. Même si nous sommes affectés, les conséquences seront moins violentes que si nous n'étions pas préparés… le choc sera bien sûr ressenti. Mais avec moins de conséquences…

Le problème, c'est que nous vivons dans un monde où tout est interconnecté. Ce lien est si fort que, même sans avoir participé directement à une action, nous en subissons les conséquences, même si elles sont moins importantes que si nous étions directement impliqués.

Toutes nos actions se répercutent à travers les différentes strates sociales, influençant les interactions entre les groupes. Aucun événement n'échappe à l'attention du grand public, car chacun, absolument chacun, subit d'une manière ou d'une autre l'influence d'actes souvent commis à l'autre bout du monde.

Vous en doutez ? Réfléchissez-y : même loin de nous, même si nous ignorons tout de ce qui se passe dans une région particulière de notre vaste planète, notre première réaction en apprenant une action bénéfique ou néfaste pour un groupe social est la joie, la tristesse ou l'incrédulité… selon ce que nous apprenons. Si c'est une bonne nouvelle, nous sommes heureux comme si nous en avions été témoins. Si c'était quelque chose de terrible, notre première réaction serait sans doute la surprise… Selon l'intensité de l'événement, nous pourrions être attristés ou avoir du mal à croire qu'il ait réellement eu lieu… Un exemple ? Aujourd'hui encore, certaines personnes peinent à croire à certains événements violents pourtant bien documentés… Ils sont si atroces qu'ils semblent sortis de l'imagination d'un esprit malade…

Oui, malheureusement, la réalité dépasse la fiction. Les esprits les plus sombres ne sont souvent pas ceux des écrivains, qui imaginent des situations terrifiantes pour leurs lecteurs… mais plutôt ceux de certains dirigeants qui, dans leur désir de marquer l'histoire, n'ont aucun scrupule à prendre des décisions qui affecteront toute leur communauté… et leur entourage…

Les guerres ne sont rien de plus que des jeux pervers, un mécanisme de contrôle des populations utilisé sans retenue par des esprits malades qui, malheureusement, tiennent entre leurs mains le destin d'un peuple… non pas d'un seul, mais de plusieurs. Car lorsqu'un chef envoie ses hommes se livrer à des attaques belliqueuses contre ceux qu'il considère comme ses ennemis, il finit par influencer le destin de groupes entiers qui ne désirent rien d'autre que vivre en paix…

Certains cherchent à faire leurs preuves dans le conflit. Belliqueux par nature, ce sont eux qui soutiennent les décisions aberrantes de certains dirigeants. Ils obéissent aveuglément aux ordres reçus, car pour eux, l'odeur du sang et de la mort est un paradis terrestre. Ils croient sincèrement rendre un service important à leur communauté. Mais tout ce qu'ils laissent en héritage, ce sont des orphelins, des veuves… des personnes sans défense, incapables de se protéger de la vague de violence dans laquelle elles ont été entraînées…

« Si tu veux vivre en paix, prépare-toi à la guerre », dit un vieil adage. Rien n'est plus faux. Pour vivre en paix, pour faire de notre monde un conte de fées éternel où tout finit toujours bien, transformons nos armes en quelque chose de véritablement utile à tous. Au lieu de glorifier de faux héros qui ne savent que semer le sang et la destruction à travers le monde, célébrons celles et ceux qui luttent véritablement pour l'humanité, soucieux de la santé, de l'alimentation et de la préservation de l'environnement. Car nous faisons partie d'un vaste écosystème, et lorsque nous détruisons le foyer de nos semblables par cupidité, nous nous détruisons nous-mêmes…

Tania Miranda - Brésil - 22/02/2026

===========================================================

Wie wäre es mit einer Reflexion über die Gesellschaft?

Das Leben ist ein ewiges Märchen. Oder eine Horrorgeschichte. Es kommt darauf an, wie wir diese Tragikomödie, in der wir leben, betrachten. Es gibt intensive Momente, in denen wir Frieden und Glück empfinden, aber auch Angst und Leid. Ja, das Leben ist wie eine Achterbahnfahrt, auf der Höhen und Tiefen in halsbrecherischem Tempo aufeinander folgen.

Nichts – absolut nichts – ist auf unserer Reise gewiss. Mit jedem Schritt können wir angenehme Überraschungen erleben oder uns in tiefster Dunkelheit wiederfinden, aus der wir, egal wie sehr wir uns auch bemühen, keinen Ausweg finden.

Aufmerksam zu sein, kann uns helfen, bestimmten Situationen zu entkommen. Doch das garantiert nicht, dass wir ungeschoren davonkommen. Selbst wenn wir betroffen sind, sind die Folgen nicht so schwerwiegend, als wären wir unvorbereitet gewesen. Der Schock ist natürlich da, aber mit weniger Konsequenzen.

Das Problem ist, dass wir in einer Welt leben, in der alles miteinander verbunden ist. Und diese Verbindung ist so stark, dass wir, selbst wenn wir an einer bestimmten Handlung nicht beteiligt waren, deren Folgen spüren, wenn auch in abgeschwächter Form, als wären wir mittendrin.

Alle unsere Handlungen hallen durch die sozialen Schichten und beeinflussen die Interaktionen der einzelnen Gruppen. Kein Ereignis bleibt unbemerkt, denn jeder, wirklich jeder, ist in irgendeiner Form von Handlungen betroffen, die oft am anderen Ende der Welt begangen wurden.

Sie glauben das nicht? Dann denken Sie einmal genauer nach … Selbst wenn es weit weg von uns geschieht und wir keine Ahnung haben, was in einer bestimmten Region unserer Welt vor sich geht, ist unsere erste Reaktion auf die Nachricht von einer Handlung, die einer sozialen Gruppe nützte oder schadete, Freude, Trauer oder Ungläubigkeit – je nachdem, was wir erfahren. Ist es etwas Gutes, freuen wir uns, als wäre es uns selbst widerfahren. Wenn es etwas Schlimmes war, reagieren wir vielleicht zunächst überrascht. Je nach Schwere des Ereignisses sind wir vielleicht traurig oder können kaum glauben, dass es tatsächlich geschehen ist. Ein Beispiel? Selbst heute noch fällt es manchen Menschen schwer, bestimmte, gut dokumentierte Gewalttaten zu glauben. Sie sind so grausam, dass sie wie die Fantasie eines kranken Geistes wirken.

Ja, die Realität übertrifft leider die Fiktion. Die finstersten Gedanken sind oft nicht die von Schriftstellern, die sich Situationen ausdenken, die ihren Lesern die Haare zu Berge stehen lassen. Es sind die von Anführern, die in ihrem Eifer, Geschichte zu schreiben, skrupellos Entscheidungen treffen, die ihre gesamte Gemeinschaft und ihr Umfeld betreffen.

Kriege sind nichts anderes als perverse Spiele, ein Mechanismus zur Bevölkerungskontrolle, der von kranken Geistern hemmungslos eingesetzt wird, die leider das Schicksal eines Volkes in ihren Händen halten – nicht nur eines, sondern vieler. Denn wenn ein Anführer seine Männer in kriegerische Angriffe gegen jene schickt, die er als seine Feinde betrachtet, beeinflusst er letztlich das Schicksal verschiedener Gruppen, die sich nichts sehnlicher wünschen als Frieden.

Es gibt Gruppierungen, die sich im Konflikt beweisen wollen. Sie sind von Natur aus kriegerisch, und sie sind es, die die bizarren Entscheidungen mancher Anführer unterstützen. Blind gehorchen sie den Befehlen, denn für sie ist der Geruch von Blut und Tod wie das Paradies auf Erden. Sie glauben fest daran, ihrer Gemeinschaft einen wichtigen Dienst zu erweisen. Doch alles, was sie hinterlassen, sind Waisen, Witwen … hilflose Menschen, die sich nicht gegen die Welle der Gewalt wehren können, in die sie verwickelt wurden.

„Wer in Frieden leben will, muss sich auf den Krieg vorbereiten“, sagt ein altes Sprichwort. Nichts könnte weiter von der Wahrheit entfernt sein. Um in Frieden zu leben, um unsere Welt zu einem ewigen Märchen zu machen, in dem alles gut ausgeht, lasst uns unsere Waffen in etwas wirklich Nützliches für uns alle verwandeln. Anstatt falsche Helden zu preisen, die nur Blutvergießen und Zerstörung in der Welt hinterlassen, lasst uns jene feiern, die sich wahrhaftig für die Menschheit einsetzen und sich um Gesundheit, Ernährung und Umweltschutz kümmern. Denn wir sind Teil eines großen Ökosystems, und wenn wir aus Gier die Heimat unserer Mitgeschöpfe zerstören, zerstören wir uns selbst.

Tania Miranda – Brasilien – 22.02.2026