SEM ESPERANÇA NADA TEMOS...

 

SEM ESPERANÇA NADA TEMOS...

O ser humano é belicoso por natureza. Não é opinião, é constatação. Basta olharmos ao nosso redor para confirmar tal afirmação. É doloroso reconhecer, eu sei. Mesmo com todas as salvaguardas que recebemos desde nosso primeiro vagido, há momentos em que a fúria explode... e nem sempre compreendemos o motivo...

Qualquer coisa... qualquer coisa, mesmo, serve de gatilho para que um grupo pacífico de repente se torne uma turba furiosa. E a lógica de tal atitude nem sempre é compreendida. Pois, aos olhos de quem assiste tal explosão, nada justifica o que está ocorrendo naquele momento. Claro que nada acontece espontaneamente, sempre há um rastilho que foi aceso anteriormente...

Nosso maior problema é não reconhecer de pronto o quanto somos influenciáveis pelo que ocorre ao nosso entorno. E, ao nos deparar com algo que a principio não compreendemos, tal nos causa estranheza e até mesmo incômodo...

Já parou para pensar por que determinadas palavras, não importa onde estão inseridas, nem em qual contexto, te deixam desconfortável? De repente tais expressões tomam forma de uma ofensa... é como se aquilo estivesse direcionado a você, mesmo que não esteja... 

Você se identificar ou não com determinadas ideias não significa que tenha que sentir-se bem ou mal por elas. Sua visão é única e, mesmo que assim o deseje, não há como compartilhar com outras pessoas... ou seja, o tal incômodo pertence a você, e somente a você...

Mas o que isso tem a ver com o inicio do texto? Tudo... e nada...

Normalmente, ao ler determinado texto onde se fala de grupos que passam a agir como se fossem personas autônomas, onde seus integrantes perdem a individualidade para permitir que o grupo tome determinadas ações, muitas vezes condenáveis, sua visão de vida pode não concordar com tal definição... "todos" os participantes são co-responsáveis pelo que ocorre durante os eventos em questão, ao mesmo tempo que nenhum deles está, realmente, ciente do que ocorre...

Você simplesmente não aceita o fato de que um grupo é, como a própria palavra já diz, um agrupamento de pessoas ao redor de uma ideia. E, sim... todos comungam juntos, para o bem ou para o mal... há dissidentes? Sempre há. Mas enquanto permanecerem no grupo farão parte do todo... e, juntos, gostando ou não, serão responsáveis pelo que o grupo realizar...

Temos vários exemplos espalhados ao longo da história. E mesmo nos dias atuais. Ou seja, para confirmar tal assertiva basta prestar atenção no que ocorre ao nosso redor. "Ah, mas nem todo mundo age de forma beligerante"... concordo plenamente. Mas quando você se torna um espectador passivo passa a ser cúmplice daqueles que agem contra os princípios da civilização...

Vamos usar um exemplo... você está inserida em um grupo onde conhece aqueles que atentam contra as normas civilizatórias. Sabe que determinada parcela age contra tudo aquilo que a Sociedade considera correto. Sabe que esta já causou mal a vários membros de outros locais. E ainda assim se cala. Por motivos vários. Bem... considerando que nossa primeira premissa é nos manter seguros... cuidar  de nossa sobrevivência... você está coberta de razão. Afinal, nossa segurança pessoal vem em primeiro lugar. Mas... e sempre tem um mas... isso te exclui do conjunto em questão? A resposta é simples... não. Ao se calar quanto as atividades beligerantes do referido grupo você se torna cumplice e, de certa forma, responsável pelas ações do mesmo. Infelizmente, passa a fazer parte de "todo mundo"... 

E é justamente essa a parte que te deixa desconfortável. Porque você não participou das ações em questão. Então, como pode ser incluída, se não tomou nenhum partido? É justamente esse o ponto. Você não tomou nenhum partido. Poderia ter sido uma voz ativa, procurando meios para neutralizar as ações daquela parcela do grupo em questão. E não o fez...

A vida é complexa. O mundo nos força a tomar decisões, e nem sempre estamos preparadas para tal. As coisas mudarão no futuro? Quem sabe? Tudo o que nos resta é acreditar que nossos descendentes serão melhores que nós e que virá o dia em que não mais grassará a violência sobre a face da Terra. Afinal, a Esperança é a última que morre, não é mesmo? E sem Esperança, o que nos resta nesse mundo? Nada...

Tania Miranda   -    Brasil    -     04/03/2026

==========================================================

WITHOUT HOPE WE HAVE NOTHING...

Human beings are belligerent by nature. This is not an opinion, it's a fact. We only need to look around to confirm this statement. It's painful to acknowledge, I know. Even with all the safeguards we receive from our first cry, there are moments when fury explodes... and we don't always understand why...

Anything... anything at all, can trigger a peaceful group to suddenly become a furious mob. And the logic behind such behavior is not always understood. Because, in the eyes of those who witness such an explosion, nothing justifies what is happening at that moment. Of course, nothing happens spontaneously; there's always a fuse that was lit beforehand...

Our biggest problem is not readily recognizing how easily we are influenced by what happens around us. And when we encounter something we don't initially understand, it causes us strangeness and even discomfort...

Have you ever stopped to think about why certain words, no matter where they are used or in what context, make you uncomfortable? Suddenly, these expressions take the form of an offense... it's as if it were directed at you, even if it isn't...

Whether you identify with certain ideas or not doesn't mean you have to feel good or bad about them. Your perspective is unique, and even if you wish to, you can't share it with other people... in other words, that discomfort belongs to you, and only to you...

But what does this have to do with the beginning of the text? Everything... and nothing...

Normally, when reading a text that discusses groups that begin to act as if they were autonomous entities, where their members lose their individuality to allow the group to take certain actions, often condemnable ones, your worldview may not agree with such a definition... "all" participants are co-responsible for what happens during the events in question, while none of them are truly aware of what is happening...

You simply don't accept the fact that a group is, as the word itself says, a gathering of people around an idea. And, yes... everyone communes together, for good or for bad... are there dissenters? There always are. But as long as they remain in the group, they will be part of the whole... and, together, whether they like it or not, they will be responsible for what the group does...

We have several examples scattered throughout history. And even in the present day. In other words, to confirm this assertion, just pay attention to what happens around us. "Ah, but not everyone acts belligerently"... I fully agree. But when you become a passive spectator, you become complicit with those who act against the principles of civilization...

Let's use an example... you are part of a group where you know those who violate civilized norms. You know that a certain segment acts against everything that Society considers correct. You know that this group has already harmed several members in other places. And yet you remain silent. For various reasons. Well... considering that our first premise is to keep ourselves safe... to take care of our survival... you are absolutely right. After all, our personal safety comes first. But... and there's always a but... does this exclude you from the group in question? The answer is simple... no. By remaining silent about the belligerent activities of the aforementioned group, you become complicit and, in a way, responsible for its actions. Unfortunately, you become part of "everyone"...

And that's precisely the part that makes you uncomfortable. Because you didn't participate in the actions in question. So, how can you be included if you didn't take any side? That's precisely the point. You didn't take any side. She could have been an active voice, seeking ways to neutralize the actions of that particular segment of the group. And she didn't...

Life is complex. The world forces us to make decisions, and we are not always prepared for them. Will things change in the future? Who knows? All that remains is to believe that our descendants will be better than us and that the day will come when violence will no longer plague the face of the Earth. After all, hope is the last thing to die, isn't it? And without hope, what is left for us in this world? Nothing...

Tania Miranda - Brazil - 04/03/2026

===========================================================

SIN ESPERANZA NO TENEMOS NADA...

Los seres humanos somos beligerantes por naturaleza. No es una opinión, es un hecho. Basta con mirar a nuestro alrededor para confirmarlo. Es doloroso reconocerlo, lo sé. Incluso con todas las garantías que recibimos desde nuestro primer llanto, hay momentos en que la furia estalla... y no siempre entendemos por qué...

Cualquier cosa, absolutamente cualquier cosa, puede hacer que un grupo pacífico se convierta de repente en una turba furiosa. Y no siempre se comprende la lógica detrás de tal comportamiento. Porque, a los ojos de quienes presencian tal explosión, nada justifica lo que sucede en ese momento. Por supuesto, nada sucede espontáneamente; siempre hay una mecha encendida de antemano...

Nuestro mayor problema es no reconocer fácilmente la facilidad con la que nos dejamos influenciar por lo que sucede a nuestro alrededor. Y cuando nos encontramos con algo que inicialmente no entendemos, nos causa extrañeza e incluso incomodidad...

¿Alguna vez te has parado a pensar por qué ciertas palabras, sin importar dónde se usen o en qué contexto, te incomodan? De repente, estas expresiones adquieren la forma de una ofensa... es como si estuvieran dirigidas a ti, aunque no lo estén...

Que te identifiques o no con ciertas ideas no significa que tengas que sentirte bien o mal con ellas. Tu perspectiva es única, y aunque lo desees, no puedes compartirla con otras personas... en otras palabras, esa incomodidad te pertenece, y solo a ti...

¿Pero qué tiene esto que ver con el comienzo del texto? Todo... y nada...

Normalmente, al leer un texto que habla de grupos que empiezan a actuar como si fueran entidades autónomas, donde sus miembros pierden su individualidad para permitir que el grupo tome ciertas acciones, a menudo condenables, tu visión del mundo puede no estar de acuerdo con tal definición... "todos" los participantes son corresponsables de lo que sucede durante los eventos en cuestión, mientras que ninguno de ellos es realmente consciente de lo que está sucediendo...

Simplemente no aceptas el hecho de que un grupo es, como la propia palabra lo indica, una reunión de personas en torno a una idea. Y sí... todos comulgan, para bien o para mal... ¿hay disidentes? Siempre los hay. Pero mientras permanezcan en el grupo, formarán parte del todo... y, juntos, les guste o no, serán responsables de lo que haga el grupo...

Tenemos varios ejemplos dispersos a lo largo de la historia. E incluso en la actualidad. En otras palabras, para confirmar esta afirmación, basta con prestar atención a lo que sucede a nuestro alrededor. «Ah, pero no todos actúan con beligerancia»... Estoy totalmente de acuerdo. Pero cuando te conviertes en un espectador pasivo, te vuelves cómplice de quienes actúan en contra de los principios de la civilización...

Pongamos un ejemplo: formas parte de un grupo donde conoces a quienes violan las normas civilizadas. Sabes que cierto segmento actúa en contra de todo lo que la sociedad considera correcto. Sabes que este grupo ya ha perjudicado a varios miembros en otros lugares. Y, sin embargo, guardas silencio. Por diversas razones. Bueno... considerando que nuestra primera premisa es mantenernos a salvo... velar por nuestra supervivencia... tienes toda la razón. Después de todo, nuestra seguridad personal es lo primero. Pero... y siempre hay un pero... ¿esto te excluye del grupo en cuestión? La respuesta es simple... no. Al guardar silencio sobre las actividades beligerantes del grupo mencionado, te conviertes en cómplice y, en cierto modo, responsable de sus acciones. Desafortunadamente, te conviertes en parte de "todos"...

Y eso es precisamente lo que te incomoda. Porque no participaste en las acciones en cuestión. Entonces, ¿cómo puedes ser incluido si no tomaste partido? Ese es precisamente el punto. No tomaste partido. Podría haber sido una voz activa, buscando maneras de neutralizar las acciones de ese segmento particular del grupo. Y no lo hizo...

La vida es compleja. El mundo nos obliga a tomar decisiones, y no siempre estamos preparados para ellas. ¿Cambiará la situación en el futuro? ¿Quién sabe? Solo queda creer que nuestros descendientes serán mejores que nosotros y que llegará el día en que la violencia ya no azote la faz de la Tierra. Después de todo, la esperanza es lo último que se pierde, ¿no? Y sin esperanza, ¿qué nos queda en este mundo? Nada...

Tania Miranda - Brasil - 04/03/2026

===========================================================

SENZA SPERANZA NON ABBIAMO NULLA...

Gli esseri umani sono bellicosi per natura. Questa non è un'opinione, è un dato di fatto. Basta guardarsi intorno per avere conferma di questa affermazione. È doloroso ammetterlo, lo so. Anche con tutte le protezioni che riceviamo fin dal nostro primo grido, ci sono momenti in cui la furia esplode... e non sempre capiamo il perché...

Qualsiasi cosa... qualsiasi cosa, può far sì che un gruppo pacifico si trasformi improvvisamente in una folla inferocita. E la logica dietro tale comportamento non sempre viene compresa. Perché, agli occhi di chi assiste a una simile esplosione, nulla giustifica ciò che sta accadendo in quel momento. Naturalmente, nulla accade spontaneamente; c'è sempre una miccia che è stata accesa in precedenza...

Il nostro problema più grande è non riconoscere prontamente quanto siamo facilmente influenzati da ciò che accade intorno a noi. E quando incontriamo qualcosa che inizialmente non capiamo, ci provoca stranezza e persino disagio...

Vi siete mai fermati a pensare perché certe parole, indipendentemente da dove vengano usate o in quale contesto, vi mettono a disagio? Improvvisamente, queste espressioni assumono la forma di un'offesa... è come se fosse rivolta a te, anche se non lo è...

Che tu ti identifichi o meno con certe idee non significa che tu debba sentirti bene o male al riguardo. La tua prospettiva è unica e, anche se lo desideri, non puoi condividerla con altri... in altre parole, quel disagio appartiene a te, e solo a te...

Ma cosa c'entra questo con l'inizio del testo? Tutto... e niente...

Nrmalmente, quando leggi un testo che parla di gruppi che iniziano ad agire come se fossero entità autonome, dove i loro membri perdono la loro individualità per permettere al gruppo di compiere determinate azioni, spesso condannabili, la tua visione del mondo potrebbe non essere d'accordo con tale definizione... "tutti" i partecipanti sono corresponsabili di ciò che accade durante gli eventi in questione, mentre nessuno di loro è veramente consapevole di ciò che sta accadendo...

Semplicemente non accetti il ​​fatto che un gruppo sia, come dice la parola stessa, un'assemblea di persone attorno a un'idea. E sì... tutti sono in comunione, nel bene e nel male... ci sono dei dissidenti? Ci sono sempre. Ma finché rimangono nel gruppo, faranno parte del tutto... e, insieme, che gli piaccia o no, saranno responsabili di ciò che il gruppo fa...

Ne abbiamo diversi esempi sparsi nella storia. E anche ai giorni nostri. In altre parole, per confermare questa affermazione, basta prestare attenzione a ciò che accade intorno a noi. "Ah, ma non tutti agiscono in modo belligerante"... Sono pienamente d'accordo. Ma quando si diventa spettatori passivi, si diventa complici di coloro che agiscono contro i principi della civiltà...

Facciamo un esempio... fai parte di un gruppo in cui conosci chi viola le norme civili. Sai che un certo segmento agisce contro tutto ciò che la Società considera corretto. Sai che questo gruppo ha già danneggiato diversi membri in altri luoghi. Eppure rimani in silenzio. Per vari motivi. Beh... considerando che la nostra prima premessa è proteggerci... prenderci cura della nostra sopravvivenza... hai assolutamente ragione. Dopotutto, la nostra sicurezza personale viene prima di tutto. Ma... e c'è sempre un ma... questo ti esclude dal gruppo in questione? La risposta è semplice... no. Rimanendo in silenzio sulle attività belligeranti del gruppo in questione, diventi complice e, in un certo senso, responsabile delle sue azioni. Purtroppo, diventi parte di "tutti"...

Ed è proprio questo che ti mette a disagio. Perché non hai partecipato alle azioni in questione. Quindi, come puoi essere incluso se non hai preso posizione da nessuna parte? È proprio questo il punto. Non hai preso posizione da nessuna parte. Avrebbe potuto essere una voce attiva, cercando modi per neutralizzare le azioni di quella particolare parte del gruppo. E non l'ha fatto...

La vita è complessa. Il mondo ci costringe a prendere decisioni e non sempre siamo preparati. Le cose cambieranno in futuro? Chissà? Non ci resta che credere che i nostri discendenti saranno migliori di noi e che arriverà il giorno in cui la violenza non affliggerà più la faccia della Terra. Dopotutto, la speranza è l'ultima a morire, non è vero? E senza speranza, cosa ci resta in questo mondo? Niente...

Tania Miranda - Brasile - 04/03/2026

==========================================================

ILMAN TOIVOA MEILLÄ EI OLE MITÄÄN...

Ihmiset ovat luonteeltaan sotaisia. Tämä ei ole mielipide, se on tosiasia. Meidän tarvitsee vain katsoa ympärillemme vahvistaaksemme tämän väitteen. Tiedän, että se on tuskallista myöntää. Kaikista ensimmäisestä huudosta saamistamme suojatoimista huolimatta on hetkiä, jolloin raivo räjähtää... emmekä aina ymmärrä miksi...

Mikä tahansa... aivan mikä tahansa, voi laukaista rauhanomaisen ryhmän yhtäkkiä muuttumaan raivoisaksi väkijoukoksi. Ja tällaisen käytöksen taustalla olevaa logiikkaa ei aina ymmärretä. Koska niiden silmissä, jotka todistavat tällaista räjähdystä, mikään ei oikeuta sitä, mitä sillä hetkellä tapahtuu. Tietenkään mikään ei tapahdu spontaanisti; aina on jokin sytytyslanka, joka on syttynyt etukäteen...

Suurin ongelmamme on se, ettemme helposti tunnista, kuinka helposti ympärillämme tapahtuva vaikuttaa meihin. Ja kun kohtaamme jotain, mitä emme aluksi ymmärrä, se aiheuttaa meille outoutta ja jopa epämukavuutta...

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, miksi tietyt sanat, riippumatta siitä, missä niitä käytetään tai missä yhteydessä, tekevät sinut epämukavaksi? Yhtäkkiä nämä ilmaisut muuttuvat loukkaukseksi... aivan kuin se olisi suunnattu sinulle, vaikka se ei olisikaan...

Se, samaistutko tiettyihin ideoihin vai et, ei tarkoita, että sinun täytyy tuntea niistä hyvää tai pahaa. Näkökulmasi on ainutlaatuinen, ja vaikka haluaisitkin, et voi jakaa sitä muiden ihmisten kanssa... toisin sanoen, tuo epämukavuus kuuluu sinulle ja vain sinulle...

Mutta mitä tekemistä tällä on tekstin alun kanssa? Kaikki... eikä mikään...

Yleensä, kun luet tekstiä, jossa keskustellaan ryhmistä, jotka alkavat toimia ikään kuin itsenäisinä kokonaisuuksina, joissa niiden jäsenet menettävät yksilöllisyytensä antaakseen ryhmän ryhtyä tiettyihin, usein tuomittaviin toimiin, maailmankatsomuksesi ei välttämättä ole samaa mieltä tällaisesta määritelmästä... "kaikki" osallistujat ovat yhdessä vastuussa siitä, mitä kyseisten tapahtumien aikana tapahtuu, vaikka kukaan heistä ei ole todella tietoinen siitä, mitä tapahtuu...

Et yksinkertaisesti hyväksy sitä tosiasiaa, että ryhmä on, kuten sana itse sanoo, ihmisten kokoontuminen jonkin idean ympärille. Ja kyllä... kaikki ovat yhdessä, hyvässä tai pahassa... onko toisinajattelijoita? Aina on. Mutta niin kauan kuin he pysyvät ryhmässä, he ovat osa kokonaisuutta... ja yhdessä, halusivatpa he sitä tai eivät, he ovat vastuussa ryhmän teoista...

Meillä on useita esimerkkejä hajallaan historian saatossa. Ja jopa nykypäivänä. Toisin sanoen, tämän väitteen vahvistamiseksi kiinnitä huomiota siihen, mitä ympärillämme tapahtuu. "Ai niin, mutta kaikki eivät toimi aggressiivisesti"... Olen täysin samaa mieltä. Mutta kun sinusta tulee passiivinen sivustakatsoja, sinusta tulee osallinen niiden kanssa, jotka toimivat sivilisaation periaatteita vastaan...

Käytetään esimerkkiä... olet osa ryhmää, jossa tunnet ne, jotka rikkovat sivilisaation normeja. Tiedät, että tietty segmentti toimii kaikkea sitä vastaan, mitä yhteiskunta pitää oikeana. Tiedät, että tämä ryhmä on jo vahingoittanut useita jäseniä muissa paikoissa. Ja silti pysyt hiljaa. Eri syistä. No... ottaen huomioon, että ensimmäinen lähtökohtamme on pitää itsemme turvassa... huolehtia selviytymisestämme... olet täysin oikeassa. Loppujen lopuksi henkilökohtainen turvallisuutemme on etusijalla. Mutta... ja aina on yksi mutta... sulkeeko tämä sinut pois kyseisestä ryhmästä? Vastaus on yksinkertainen... ei. Vaikenemalla edellä mainitun ryhmän vihamielisestä toiminnasta sinusta tulee osallinen ja tavallaan vastuussa sen teoista. Valitettavasti sinusta tulee osa "kaikkia"...

Ja juuri se osa tekee olosi epämukavaksi. Koska et osallistunut kyseisiin tekoihin. Joten miten voit olla mukana, jos et ottanut kantaa? Juuri siinä on kyse. Et ottanut kantaa. Hän olisi voinut olla aktiivinen ääni, joka etsi tapoja neutraloida kyseisen ryhmän osan teot. Ja hän ei...

Elämä on monimutkaista. Maailma pakottaa meidät tekemään päätöksiä, emmekä ole aina valmiita niihin. Muuttuvatko asiat tulevaisuudessa? Kuka tietää? Jäljelle jää vain uskoa, että jälkeläisemme ovat meitä parempia ja että koittaa päivä, jolloin väkivalta ei enää vaivaa maapalloa. Loppujen lopuksi toivo kuolee viimeisenä, eikö niin? Ja ilman toivoa, mitä meille jää jäljelle tässä maailmassa? Ei mitään...

Tania Miranda - Brasilia - 04.03.2026

===========================================================

Sans espoir, nous ne sommes rien…

L’être humain est belliqueux par nature. Ce n’est pas une opinion, c’est un fait. Il suffit de regarder autour de soi pour le constater. C’est douloureux à admettre, je le sais. Malgré tous les mécanismes de défense que nous offre notre premier cri, il arrive que la fureur explose… et nous ne comprenons pas toujours pourquoi…

N’importe quoi, absolument n’importe quoi, peut transformer un groupe pacifique en une foule enragée. Et la logique d’un tel comportement n’est pas toujours comprise. Car, aux yeux de ceux qui assistent à une telle explosion, rien ne justifie ce qui se passe à cet instant précis. Bien sûr, rien n’arrive spontanément ; il y a toujours une mèche allumée au préalable…

Notre plus grand problème est de ne pas reconnaître facilement à quel point nous sommes influencés par ce qui se passe autour de nous. Et lorsque nous sommes confrontés à quelque chose que nous ne comprenons pas d’emblée, cela nous met mal à l’aise, voire nous provoque un sentiment d’étrangeté…

Vous êtes-vous déjà demandé pourquoi certains mots, quel que soit leur contexte ou l’endroit où ils sont utilisés, vous mettent mal à l’aise ? Soudain, ces expressions prennent l'allure d'une offense… comme si elles vous étaient adressées, même si ce n'est pas le cas…

Que vous adhériez ou non à certaines idées ne signifie pas que vous deviez les apprécier ou les rejeter. Votre point de vue est unique, et même si vous le souhaitez, vous ne pouvez le partager avec personne… autrement dit, ce malaise vous est propre…

Mais quel est le rapport avec le début du texte ? Tout… et rien…

Normalement, lorsqu'on lit un texte qui traite de groupes agissant comme des entités autonomes, où leurs membres perdent leur individualité pour permettre au groupe d'entreprendre certaines actions, souvent condamnables, notre vision du monde peut être en désaccord avec une telle définition… « tous » les participants sont coresponsables de ce qui se passe lors des événements en question, alors qu'aucun n'en a réellement conscience…

Vous refusez tout simplement l'idée qu'un groupe soit, comme son nom l'indique, un rassemblement de personnes autour d'une idée. Et oui… nous sommes tous liés les uns aux autres, pour le meilleur et pour le pire… Y a-t-il des dissidents ? Il y en a toujours. Mais tant qu’ils restent dans le groupe, ils en font partie intégrante… et, ensemble, qu’ils le veuillent ou non, ils sont responsables des actes du groupe…

L’histoire regorge d’exemples, même aujourd’hui. Autrement dit, pour confirmer cette affirmation, il suffit d’observer ce qui se passe autour de nous. « Ah, mais tout le monde n’agit pas de façon agressive… » Je suis tout à fait d’accord. Mais en restant un spectateur passif, on devient complice de ceux qui agissent à l’encontre des principes de la civilisation…

Prenons un exemple… Vous faites partie d’un groupe où vous connaissez des personnes qui violent les normes civilisées. Vous savez qu’un certain groupe agit contre tout ce que la société considère comme juste. Vous savez que ce groupe a déjà nui à plusieurs membres ailleurs. Et pourtant, vous gardez le silence. Pour diverses raisons. Eh bien… étant donné que notre premier réflexe est d’assurer notre sécurité… de veiller à notre survie… vous avez tout à fait raison. Après tout, notre sécurité personnelle passe avant tout. Mais… car il y a toujours un mais… cela vous exclut-il du groupe en question ? La réponse est simple : non. En gardant le silence sur les activités belliqueuses de ce groupe, vous devenez complice et, d’une certaine manière, responsable de ses actes. Malheureusement, vous faites partie de « tout le monde »…

Et c’est précisément ce qui vous met mal à l’aise. Car vous n’avez pas participé aux actions en question. Alors, comment pouvez-vous être inclus si vous n’avez pris parti pour personne ? C’est là le problème. Vous n’avez pris parti pour personne. Elle aurait pu s’exprimer activement, chercher des moyens de neutraliser les actions de ce segment particulier du groupe. Et elle ne l’a pas fait…

La vie est complexe. Le monde nous oblige à prendre des décisions, et nous n’y sommes pas toujours préparés. Les choses changeront-elles à l’avenir ? Qui sait ? Il ne nous reste plus qu’à croire que nos descendants seront meilleurs que nous et que viendra le jour où la violence ne ravagera plus la Terre. Après tout, l’espoir est la dernière chose qui meurt, n’est-ce pas ? Et sans espoir, que nous reste-t-il dans ce monde ? Rien…

Tania Miranda - Brésil - 04/03/2026

==========================================================

Ohne Hoffnung haben wir nichts…

Der Mensch ist von Natur aus kriegerisch. Das ist keine Meinung, sondern eine Tatsache. Ein Blick in die Umgebung genügt, um dies zu bestätigen. Es ist schmerzhaft, das zuzugeben, ich weiß. Selbst mit all den Schutzmechanismen, die uns von klein auf begleiten, gibt es Momente, in denen die Wut ausbricht… und wir verstehen nicht immer, warum…

Alles… wirklich alles kann eine friedliche Gruppe plötzlich in einen wütenden Mob verwandeln. Und die Logik hinter solchem ​​Verhalten ist nicht immer nachvollziehbar. Denn in den Augen derer, die einen solchen Ausbruch miterleben, rechtfertigt nichts das Geschehen in diesem Moment. Natürlich geschieht nichts spontan; es gibt immer einen Auslöser…

Unser größtes Problem ist, dass wir nicht sofort erkennen, wie leicht wir von unserer Umgebung beeinflusst werden. Und wenn wir auf etwas stoßen, das wir zunächst nicht verstehen, empfinden wir es als befremdlich und sogar unangenehm…

Haben Sie jemals darüber nachgedacht, warum bestimmte Wörter, egal wo und in welchem ​​Kontext sie verwendet werden, Ihnen Unbehagen bereiten? Plötzlich wirken diese Äußerungen beleidigend … als wären sie persönlich gemeint, selbst wenn sie es nicht sind …

Ob man sich mit bestimmten Ideen identifiziert oder nicht, bedeutet nicht, dass man sich dabei gut oder schlecht fühlen muss. Die eigene Perspektive ist einzigartig, und selbst wenn man es wollte, kann man sie nicht mit anderen teilen … anders gesagt: Dieses Unbehagen gehört einem selbst und nur einem …

Aber was hat das mit dem Anfang des Textes zu tun? Alles … und nichts …

Normalerweise stimmt die eigene Weltanschauung beim Lesen eines Textes, der Gruppen beschreibt, die sich wie autonome Einheiten verhalten und deren Mitglieder ihre Individualität aufgeben, um bestimmte, oft verwerfliche Aktionen der Gruppe zu ermöglichen, möglicherweise nicht mit einer solchen Definition überein … „Alle“ Beteiligten tragen Mitverantwortung für die Geschehnisse während der betreffenden Ereignisse, obwohl keiner von ihnen wirklich weiß, was vor sich geht …

Man akzeptiert einfach nicht, dass eine Gruppe, wie der Name schon sagt, eine Zusammenkunft von Menschen um eine Idee ist. Und ja … alle gehören zusammen, im Guten wie im Schlechten … gibt es Andersdenkende? Die gibt es immer. Aber solange sie zur Gruppe gehören, sind sie Teil des Ganzen … und gemeinsam, ob sie wollen oder nicht, tragen sie die Verantwortung für das, was die Gruppe tut.

Die Geschichte bietet zahlreiche Beispiele dafür. Und auch heute noch. Um diese Behauptung zu bestätigen, genügt es, aufmerksam zu beobachten, was um uns herum geschieht. „Aber nicht jeder handelt kriegerisch“ … Da stimme ich vollkommen zu. Doch wer passiv zusieht, macht sich mitschuldig an denen, die gegen die Prinzipien der Zivilisation verstoßen.

Nehmen wir ein Beispiel: Sie gehören einer Gruppe an, in der Sie Menschen kennen, die gegen zivilisierte Normen verstoßen. Sie wissen, dass ein bestimmter Teil gegen alles verstößt, was die Gesellschaft für richtig hält. Sie wissen, dass diese Gruppe bereits andernorts mehreren Mitgliedern Schaden zugefügt hat. Und dennoch schweigen Sie. Aus verschiedenen Gründen. Nun ja … wenn man bedenkt, dass unsere oberste Priorität unsere Sicherheit ist … unser Überleben … dann haben Sie völlig recht. Schließlich geht unsere persönliche Sicherheit vor. Aber … und es gibt immer ein Aber … schließt dich das von der betreffenden Gruppe aus? Die Antwort ist einfach: Nein. Indem du zu den gewalttätigen Aktionen der genannten Gruppe schweigst, machst du dich mitschuldig und bist gewissermaßen für deren Taten verantwortlich. Leider gehörst du dann zu „allen“ …

Und genau das ist es, was dich beunruhigt. Denn du hast an den betreffenden Aktionen nicht teilgenommen. Wie kannst du also dazugehören, wenn du keine Partei ergriffen hast? Genau das ist der Punkt. Du hast keine Partei ergriffen. Sie hätte sich aktiv einbringen und nach Wegen suchen können, die Aktionen dieses Teils der Gruppe zu neutralisieren. Und sie hat es nicht getan …

Das Leben ist komplex. Die Welt zwingt uns, Entscheidungen zu treffen, und wir sind nicht immer darauf vorbereitet. Wird sich in Zukunft etwas ändern? Wer weiß? Uns bleibt nur zu hoffen, dass unsere Nachkommen besser sein werden als wir und dass der Tag kommen wird, an dem Gewalt die Erde nicht länger heimsucht. Denn Hoffnung stirbt bekanntlich zuletzt, nicht wahr? Und was bleibt uns ohne Hoffnung in dieser Welt? Nichts …

Tania Miranda – Brasilien – 04.03.2026