NADA NA VIDA É PRETO NO BRANCO

NADA NA VIDA É PRETO NO BRANCO

Na maioria das vezes somos enganadas por nossa percepção da realidade. Correção:  não somos enganadas... simplesmente temos uma visão única de cada acontecimento que ocorre à nossa volta. Enquanto não somos apresentadas à realidade nua e crua, ela simplesmente não existe para nós, em particular...

Isso, de fato, é benéfico para nosso ego. Porque aquilo que desconheço não me machuca, ao contrário... enquanto eu acreditar que tudo ao meu redor está bem, eu estarei bem. Parece simplista tal afirmação, mas é assim que realmente vivemos... as emoções e sensações que percebemos ao nosso redor acabam por ditar nosso comportamento no dia a dia... 

Se você vive em um ambiente hostil, onde a tensão e o medo são suas companheiras constantes, com certeza estará sempre na defensiva. O que já é esperado... afinal, é uma questão de sobrevivência. Mas sabe o que é estranho nessa afirmação? Muitas vezes o perigo real existe apenas em sua imaginação. Você fica tão focada na possibilidade de ser atacada que a paranoia toma conta de seu mundo particular, não te permitindo aproveitar as benesses que estão ao seu dispor. Porque o medo de que seu mundo possa cair a qualquer instante e te leve de roldão é uma certeza da qual você não consegue se afastar...

São vários os elementos que podem contribuir para que tal ocorra em nossa mente... uma palavra pronunciada por alguém, um gesto mal interpretado, um olhar que nos pareça estranho... são coisas insignificantes no contexto geral, mas em nossa mente são suficientes para que a luzinha vermelha do perigo se acenda, nos deixando em alerta contra os possíveis dissabores pelos quais poderemos passar...

Ao contrário, se você está inserida em um local onde se sente segura, onde transpira a paz ao seu redor, seu mundo com certeza será sempre cor de rosa... porque você só tem boas percepções. Não consegue ver nada de anormal ao seu redor... não foi ainda programada para sentir as agruras da vida...

As crianças, no geral, estão inseridas na concepção do mundo "cor de rosa". Claro que há exceções, pois na vida nada é preto no branco. Mas a maioria tem seus sonhos protegidos. Então se sentem seguras para trilhar seu caminho, não percebendo maldades ao seu redor...

Temos duas personalidades que nos acompanham durante nossa vida. Geralmente uma delas está no comando em nosso dia a dia. Até por analogia, costumo denominá-las de "Pollyana" e "Hardy"... pessoas da velha guarda, como eu, entendem a referência. Para quem está pegando o trem agora, a Pollyana vive brincando de "contente", onde tenta ver sempre o lado bom de todos os acontecimentos. Não é uma sonhadora, tem os pés bem firmes no chão. Simplesmente se recusa a aceitar o "lado negro" da vida... Hardy, ao contrário, não consegue ver nada de benéfico ao seu redor. Tudo o que percebe é a escuridão que o envolve. E isso o deixa uma pessoa triste, sem perspectivas...

Claro que o ideal para nossa sanidade mental seria uma junção dos dois estados...tentar ver sempre o lado bom da vida, em certos momentos, pode ser perigoso não só para nossa própria integridade física como para aqueles que estão partilhando nossa vida. Ser pessimista em tempo integral também não é o melhor dos mundos. Viver sem perspectivas de se aquecer com os raios de sol, disponíveis para todos os mortais, é estar condenado ao mais gélido dos infernos em vida...

Infelizmente somos manipuladas a todo momento, onde várias correntes nos são apresentadas, nos dando a falsa sensação de escolha, embora não tenhamos nenhuma. Afinal, somos apenas peões no grande tabuleiro da vida e as jogadas estão além de nossa compreensão. E talvez... talvez seja por isso que acabemos por viver uma das duas personalidades... ser otimista inveterada nos ajuda a viver sem grandes traumas. Ser pessimista de carteirinha também evita um sofrimento maior, porque na verdade já estamos mergulhadas no fel que tentam nos forçar a sorver...

Como já disse alguém, certa vez... "a ignorância é uma benção"... sermos felizes mesmo quando nada nos permite viver tal felicidade é algo inusitado... mas se estivermos fechadas em nosso mundinho particular e conseguirmos ignorar a violência do mundo exterior, então seremos felizes. Se, ao contrário, apenas o medo domina nossa vida, estaremos fadadas a uma vida infeliz... mas ainda assim estaremos blindadas contra o mal maior, que até nos afetará de alguma forma. Mas graças à nossa ignorância sobre ele, não seremos atingidos com toda sua intensidade...

Como sempre digo, cada ser humano é um Universo à parte. E é apenas essa individualidade que nos permite interagir uns com os outros. Nossas diferenças nos ajudam a construir um muro de defesa contra aquilo que pode nos machucar. Pena que algumas vezes tais defesas são vencidas, como o dique que se rompe e permite as águas abaterem aqueles que dela necessitam... mas como já disse, isso faz parte da vida...

Tania Miranda  -  Brasil  -  08/12/2025

===========================================================

NOTHING IN LIFE IS BLACK AND WHITE

Most of the time we are deceived by our perception of reality. Correction: we are not deceived... we simply have a unique view of each event that occurs around us. As long as we are not presented with the stark reality, it simply does not exist for us, in particular...

This, in fact, is beneficial to our ego. Because what I don't know doesn't hurt me, on the contrary... as long as I believe that everything around me is fine, I will be fine. This statement seems simplistic, but that's how we really live... the emotions and sensations we perceive around us end up dictating our behavior on a daily basis...

If you live in a hostile environment, where tension and fear are your constant companions, you will certainly always be on the defensive. Which is to be expected... after all, it's a matter of survival. But do you know what's strange about this statement? Often the real danger exists only in your imagination. You become so focused on the possibility of being attacked that paranoia takes over your private world, preventing you from enjoying the benefits available to you. Because the fear that your world could collapse at any moment and sweep you away is a certainty you can't escape...

There are several elements that can contribute to this happening in our minds... a word spoken by someone, a misinterpreted gesture, a look that seems strange to us... these are insignificant things in the overall context, but in our minds they are enough to turn on the red light of danger, putting us on alert against the possible misfortunes we may experience...

Conversely, if you are in a place where you feel safe, where peace pervades you, your world will certainly always be rosy... because you only have good perceptions. You can't see anything abnormal around you... you haven't yet been programmed to feel the hardships of life...

Children, in general, are immersed in the "rosy" conception of the world. Of course there are exceptions, because in life nothing is black and white. But most people have their dreams protected. So they feel safe to follow their path, not noticing the evils around them...

We have two personalities that accompany us throughout our lives. Usually one of them is in charge in our day-to-day lives. Even by analogy, I usually call them "Pollyanna" and "Hardy"... old-school people, like me, understand the reference. For those who are catching the train now, Pollyanna lives playing "glad," where she always tries to see the good side of all events. She is not a dreamer, she has her feet firmly on the ground. She simply refuses to accept the "dark side" of life... Hardy, on the contrary, cannot see anything beneficial around him. All he perceives is the darkness that surrounds him. And that leaves you a sad person, without prospects...

Of course, the ideal for our mental health would be a combination of both states... always trying to see the bright side of life can, at certain times, be dangerous not only for our own physical integrity but also for those who are sharing our lives. Being pessimistic full-time isn't the best of worlds either. Living without the prospect of warming yourself with the sun's rays, available to all mortals, is to be condemned to the coldest of hells on earth...

Unfortunately, we are manipulated at all times, where various currents are presented to us, giving us the false sense of choice, even though we have none. After all, we are just pawns on the great chessboard of life, and the moves are beyond our comprehension. And perhaps... perhaps that's why we end up living one of the two personalities... being an inveterate optimist helps us live without major traumas. Being a card-carrying pessimist also avoids greater suffering, because in reality we are already immersed in the bitterness they are trying to force us to swallow...

As someone once said... "ignorance is bliss"... being happy even when nothing allows us to experience such happiness is unusual... but if we are closed off in our own little world and manage to ignore the violence of the outside world, then we will be happy. If, on the contrary, only fear dominates our lives, we will be doomed to an unhappy life... but even so, we will be shielded against the greater evil, which will still affect us in some way. But thanks to our ignorance about it, we will not be hit with all its intensity...

As I always say, each human being is a universe apart. And it is only this individuality that allows us to interact with each other. Our differences help us build a wall of defense against what can hurt us. It's a shame that sometimes such defenses are overcome, like a dam that breaks and allows the waters to overwhelm those who need them... but as I said, that's part of life...

Tania Miranda - Brazil - 08/12/2025

===========================================================

NADA EN LA VIDA ES BLANCO Y NEGRO

La mayoría de las veces nos engaña nuestra percepción de la realidad. Corrección: no nos engañamos... simplemente tenemos una visión única de cada evento que ocurre a nuestro alrededor. Mientras no se nos presente la cruda realidad, simplemente no existe para nosotros, en particular...

Esto, de hecho, beneficia a nuestro ego. Porque lo que no sé no me hace daño, al contrario... mientras crea que todo a mi alrededor está bien, estaré bien. Esta afirmación parece simplista, pero así es como vivimos realmente... las emociones y sensaciones que percibimos a nuestro alrededor acaban dictando nuestro comportamiento diario...

Si vives en un entorno hostil, donde la tensión y el miedo son tus compañeros constantes, sin duda siempre estarás a la defensiva. Lo cual es de esperar... después de todo, es cuestión de supervivencia. ¿Pero sabes qué tiene de extraño esta afirmación? A menudo, el verdadero peligro solo existe en tu imaginación. Te concentras tanto en la posibilidad de ser atacado que la paranoia se apodera de tu mundo privado, impidiéndote disfrutar de los beneficios que tienes a tu disposición. Porque el miedo a que tu mundo se derrumbe en cualquier momento y te arrastre es una certeza ineludible...

Hay varios elementos que pueden contribuir a que esto ocurra en nuestra mente... una palabra dicha, un gesto malinterpretado, una mirada que nos parece extraña... son cosas insignificantes en el contexto general, pero en nuestra mente bastan para encender la luz roja del peligro, poniéndonos en alerta ante las posibles desgracias que podamos experimentar...

Por el contrario, si te encuentras en un lugar donde te sientes seguro, donde la paz te invade, tu mundo sin duda siempre será color de rosa... porque solo tienes buenas percepciones. No ves nada anormal a tu alrededor... aún no has sido programado para sentir las dificultades de la vida...

Los niños, en general, están inmersos en la concepción "color de rosa" del mundo. Claro que hay excepciones, porque en la vida nada es blanco o negro. Pero la mayoría de la gente tiene sus sueños protegidos. Así que se sienten seguros para seguir su camino, sin notar los males que los rodean...

Tenemos dos personalidades que nos acompañan a lo largo de la vida. Normalmente, una de ellas está al mando de nuestro día a día. Incluso por analogía, suelo llamarlas "Pollyanna" y "Hardy"... la gente de la vieja escuela, como yo, entiende la referencia. Para quienes ya están tomando el tren, Pollyanna vive jugando a la "alegre", donde siempre intenta ver el lado bueno de todo. No es una soñadora, tiene los pies bien puestos en la tierra. Simplemente se niega a aceptar el "lado oscuro" de la vida... Hardy, por el contrario, no puede ver nada bueno a su alrededor. Solo percibe la oscuridad que lo rodea. Y eso te deja triste, sin perspectivas...

Por supuesto, lo ideal para nuestra salud mental sería una combinación de ambos estados... intentar siempre ver el lado positivo de la vida puede, en ciertos momentos, ser peligroso no solo para nuestra propia integridad física, sino también para quienes comparten nuestra vida. Ser pesimista a tiempo completo tampoco es la mejor opción. Vivir sin la posibilidad de calentarse con los rayos del sol, disponibles para todos los mortales, es estar condenado al más frío de los infiernos de la tierra...

Desafortunadamente, nos manipulan constantemente, presentándonos diversas corrientes, dándonos la falsa sensación de poder elegir, aunque no tengamos ninguna. Al fin y al cabo, solo somos peones en el gran tablero de la vida, y las jugadas escapan a nuestra comprensión. Y quizás... quizás por eso terminamos viviendo con una de las dos personalidades... ser un optimista empedernido nos ayuda a vivir sin grandes traumas. Ser un pesimista declarado también evita un sufrimiento mayor, porque en realidad ya estamos inmersos en la amargura que intentan obligarnos a tragar...

Como alguien dijo una vez... "la ignorancia es felicidad"... ser feliz incluso cuando nada nos permite experimentar esa felicidad es inusual... pero si nos encerramos en nuestro pequeño mundo y logramos ignorar la violencia del mundo exterior, entonces seremos felices. Si, por el contrario, solo el miedo domina nuestras vidas, estaremos condenados a una vida infeliz... pero aun así, estaremos protegidos del mal mayor, que aún nos afectará de alguna manera. Pero gracias a nuestra ignorancia al respecto, no nos afectará con toda su intensidad...

Como siempre digo, cada ser humano es un universo aparte. Y es solo esta individualidad la que nos permite interactuar entre nosotros. Nuestras diferencias nos ayudan a construir un muro de defensa contra lo que puede hacernos daño. Es una pena que a veces se superen esas defensas, como una presa que se rompe y deja que las aguas abrumen a quienes las necesitan... pero como dije, eso es parte de la vida...

Tania Miranda - Brasil - 08/12/2025

==========================================================

MIKÄÄN ELÄMÄSSÄ EI OLE MUSTAVALKOISTA

Useimmiten todellisuuskäsityksemme pettää meitä. Korjaus: meitä ei petetä... meillä on vain ainutlaatuinen näkemys jokaisesta ympärillämme tapahtuvasta tapahtumasta. Niin kauan kuin meille ei esitetä karua todellisuutta, sitä ei yksinkertaisesti ole olemassa meille, erityisesti...

Tämä on itse asiassa hyödyllistä egollemme. Koska se, mitä en tiedä, ei satuta minua, päinvastoin... niin kauan kuin uskon, että kaikki ympärilläni on hyvin, minulla on kaikki hyvin. Tämä väite vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta niin me todella elämme... ympärillämme havaitsemamme tunteet ja aistimukset sanelevat käyttäytymistämme päivittäin...

Jos elät vihamielisessä ympäristössä, jossa jännitys ja pelko ovat jatkuvia seuralaisiasi, olet varmasti aina puolustuskannalla. Mikä on odotettavissa... loppujen lopuksi kyse on selviytymisestä. Mutta tiedätkö, mikä tässä väitteessä on outoa? Usein todellinen vaara on vain mielikuvituksessasi. Keskityt niin paljon hyökkäyksen mahdollisuuteen, että vainoharhaisuus valtaa yksityisen maailmasi estäen sinua nauttimasta tarjolla olevista eduista. Koska pelko siitä, että maailmasi voi romahtaa minä hetkenä hyvänsä ja viedä sinut mukanaan, on varmuus, jota et voi paeta...

On useita tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa tähän mielessämme... jonkun lausuma sana, väärin tulkittu ele, meille oudolta tuntuva katse... nämä ovat merkityksettömiä asioita kokonaisuudessa, mutta mielessämme ne riittävät sytyttämään vaaran punaisen valon ja saamaan meidät valppaiksi mahdollisten kohtaamiemme vastoinkäymisten varalta...

Päinvastoin, jos olet paikassa, jossa tunnet olosi turvalliseksi, jossa rauha täyttää sinut, maailmasi on varmasti aina ruusuinen... koska sinulla on vain hyviä havaintoja. Et näe ympärilläsi mitään epänormaalia... sinua ei ole vielä ohjelmoitu tuntemaan elämän vaikeuksia...

Lapset ovat yleensä uppoutuneet "ruusuiseen" maailmankuvaan. Tietenkin on poikkeuksia, koska elämässä mikään ei ole mustavalkoista. Mutta useimpien ihmisten unelmat ovat suojattuja. Joten he tuntevat olonsa turvalliseksi seurata polkuaan huomaamatta ympärillään olevaa pahuutta...

Meillä on kaksi persoonallisuutta, jotka seuraavat meitä läpi elämämme. Yleensä toinen heistä on vastuussa jokapäiväisessä elämässämme. Jopa analogisesti kutsun heitä yleensä "Pollyannaksi" ja "Hardyksi"... vanhan koulukunnan ihmiset, kuten minä, ymmärtävät viittauksen. Niille, jotka nyt hyppäävät junaan, Pollyanna elää leikkien "iloa", jossa hän yrittää aina nähdä kaikkien tapahtumien hyvän puolen. Hän ei ole unelmoija, hänellä on jalat tukevasti maassa. Hän yksinkertaisesti kieltäytyy hyväksymästä elämän "pimeää puolta"... Hardy sitä vastoin ei näe mitään hyödyllistä ympärillään. Hän havaitsee vain häntä ympäröivän pimeyden. Ja se jättää sinut surulliseksi ihmiseksi, ilman tulevaisuudennäkymiä...

Tietenkin mielenterveytemme ihanne olisi molempien tilojen yhdistelmä... aina yrittäminen nähdä elämän valoisa puoli voi tietyissä aikoina olla vaarallista paitsi omalle fyysiselle koskemattomuudellemme myös niille, jotka jakavat elämämme kanssamme. Kokopäiväinen pessimistisyys ei ole myöskään maailman paras. Elämä ilman mahdollisuutta lämmitellä itseään auringonsäteillä, jotka ovat kaikkien kuolevaisten saatavilla, on tuomittua maan kylmimpään helvettiin...

Valitettavasti meitä manipuloidaan jatkuvasti, ja meille esitetään erilaisia ​​​​virtoja, jotka antavat meille vääränlaisen valinnanvapauden tunteen, vaikka meillä ei ole sellaista. Loppujen lopuksi olemme vain pelinappuloita elämän suurella shakkilaudalla, ja siirrot ovat ymmärryksemme ulkopuolella. Ja ehkä... ehkä siksi päädymme elämään jompaakumpaa persoonallisuudesta... piintynyt optimisti auttaa meitä elämään ilman suuria traumoja. Kortteja kantava pessimisti välttää myös suurempaa kärsimystä, koska todellisuudessa olemme jo uppoutuneet katkeruuteen, jota he yrittävät pakottaa meidät nielemään...

Kuten joku kerran sanoi... "tietämättömyys on autuutta"... on epätavallista olla onnellinen, vaikka mikään ei salli meidän kokea tällaista onnea... mutta jos olemme sulkeutuneet omaan pieneen maailmaamme ja onnistumme jättämään huomiotta ulkomaailman väkivallan, olemme onnellisia. Jos sitä vastoin vain pelko hallitsee elämäämme, olemme tuomittuja onnettomaan elämään... mutta silti olemme suojattuja suuremmalta pahalta, joka vaikuttaa meihin silti jollain tavalla. Mutta tietämättömyytemme vuoksi emme kohtaa sen kaikkea voimakkuutta...

Kuten aina sanon, jokainen ihminen on oma universuminsa. Ja vain tämä yksilöllisyys antaa meille mahdollisuuden olla vuorovaikutuksessa toistemme kanssa. Eroavaisuutemme auttavat meitä rakentamaan puolustusmuurin sitä vastaan, mikä voi satuttaa meitä. On sääli, että joskus tällaiset puolustusmekanismit voitetaan, kuten pato, joka murtuu ja antaa vesien hukuttaa ne, jotka niitä tarvitsevat... mutta kuten sanoin, se on osa elämää...

Tania Miranda - Brasilia - 08/12/2025

==========================================================

NULLA NELLA VITA È BIANCO O NERO

Il più delle volte siamo ingannati dalla nostra percezione della realtà. Correzione: non siamo ingannati... abbiamo semplicemente una visione unica di ogni evento che accade intorno a noi. Finché non ci viene presentata la cruda realtà, essa semplicemente non esiste per noi, in particolare...

Questo, in realtà, è vantaggioso per il nostro ego. Perché ciò che non so non mi danneggia, anzi... finché credo che tutto intorno a me vada bene, starò bene. Questa affermazione sembra semplicistica, ma è così che viviamo veramente... le emozioni e le sensazioni che percepiamo intorno a noi finiscono per dettare il nostro comportamento quotidiano...

Se vivi in ​​un ambiente ostile, dove tensione e paura sono le tue compagne costanti, sarai sicuramente sempre sulla difensiva. Il che è prevedibile... dopotutto, è una questione di sopravvivenza. Ma sai cosa c'è di strano in questa affermazione? Spesso il vero pericolo esiste solo nella tua immaginazione. Diventi così concentrato sulla possibilità di essere attaccato che la paranoia prende il sopravvento sul tuo mondo privato, impedendoti di godere dei benefici a tua disposizione. Perché la paura che il tuo mondo possa crollare da un momento all'altro e travolgerti è una certezza a cui non puoi sfuggire...

Ci sono diversi elementi che possono contribuire a far sì che questo accada nella nostra mente... una parola pronunciata da qualcuno, un gesto mal interpretato, uno sguardo che ci sembra strano... sono cose insignificanti nel contesto generale, ma nella nostra mente sono sufficienti ad accendere la luce rossa del pericolo, mettendoci in allerta contro le possibili disgrazie che potremmo sperimentare...

Al contrario, se ti trovi in ​​un luogo in cui ti senti al sicuro, dove la pace ti pervade, il tuo mondo sarà certamente sempre roseo... perché hai solo buone percezioni. Non riesci a vedere nulla di anormale intorno a te... non sei ancora stato programmato per sentire le difficoltà della vita...

I bambini, in generale, sono immersi nella concezione "rosea" del mondo. Certo, ci sono delle eccezioni, perché nella vita nulla è bianco o nero. Ma la maggior parte delle persone ha i propri sogni protetti. Così si sentono al sicuro nel seguire la loro strada, senza accorgersi del male che li circonda...

Abbiamo due personalità che ci accompagnano per tutta la vita. Di solito una di loro è al comando nella nostra vita quotidiana. Anche per analogia, di solito li chiamo "Pollyanna" e "Hardy"... le persone della vecchia scuola, come me, capiscono il riferimento. Per chi sta prendendo il treno ora, Pollyanna vive giocando alla "gioia", cercando sempre di vedere il lato positivo di ogni evento. Non è una sognatrice, ha i piedi ben piantati a terra. Semplicemente si rifiuta di accettare il "lato oscuro" della vita... Hardy, al contrario, non riesce a vedere nulla di positivo intorno a sé. Tutto ciò che percepisce è l'oscurità che lo circonda. E questo ti rende una persona triste, senza prospettive...

Certo, l'ideale per la nostra salute mentale sarebbe una combinazione di entrambi gli stati... cercare sempre di vedere il lato positivo della vita può, a volte, essere pericoloso non solo per la nostra integrità fisica, ma anche per coloro che condividono la nostra vita. Essere pessimisti a tempo pieno non è il migliore dei mondi. Vivere senza la prospettiva di riscaldarsi con i raggi del sole, accessibili a tutti i mortali, significa essere condannati al più freddo degli inferni sulla terra...

Purtroppo, siamo manipolati in ogni momento, dove ci vengono presentate diverse correnti, dandoci la falsa sensazione di poter scegliere, anche se non ne abbiamo nessuna. Dopotutto, siamo solo pedine sulla grande scacchiera della vita, e le mosse vanno oltre la nostra comprensione. E forse... forse è per questo che finiamo per vivere una delle due personalità... essere un ottimista incallito ci aiuta a vivere senza grandi traumi. Essere un pessimista convinto evita anche sofferenze maggiori, perché in realtà siamo già immersi nell'amarezza che stanno cercando di farci ingoiare...

Come qualcuno disse una volta... "l'ignoranza è beatitudine"... essere felici anche quando nulla ci permette di provare tale felicità è insolito... ma se siamo chiusi nel nostro piccolo mondo e riusciamo a ignorare la violenza del mondo esterno, allora saremo felici. Se, al contrario, solo la paura domina le nostre vite, saremo condannati a una vita infelice... ma anche così, saremo protetti dal male più grande, che comunque ci colpirà in qualche modo. Ma grazie alla nostra ignoranza al riguardo, non ne saremo colpiti con tutta la sua intensità...

Come dico sempre, ogni essere umano è un universo a parte. Ed è solo questa individualità che ci permette di interagire gli uni con gli altri. Le nostre differenze ci aiutano a costruire un muro di difesa contro ciò che può farci male. È un peccato che a volte queste difese vengano superate, come una diga che si rompe e permette alle acque di travolgere chi ne ha bisogno... ma come ho detto, fa parte della vita...

Tania Miranda - Brasile - 08/12/2025

==========================================================

RIEN N'EST NOIR ET BLANC DANS LA VIE

La plupart du temps, notre perception de la réalité nous trompe. En réalité, nous ne sommes pas trompés… nous avons simplement une vision unique de chaque événement qui se produit autour de nous. Tant que la réalité crue ne nous est pas présentée, elle n'existe tout simplement pas pour nous.

En fait, cela flatte notre ego. Car ce que j'ignore ne me fait pas de mal, au contraire… tant que je crois que tout va bien autour de moi, tout ira bien. Cette affirmation semble simpliste, mais c'est ainsi que nous vivons réellement… les émotions et les sensations que nous percevons autour de nous finissent par dicter notre comportement au quotidien.

Si vous vivez dans un environnement hostile, où la tension et la peur sont vos compagnes constantes, vous serez forcément toujours sur la défensive. Ce qui est prévisible… après tout, c'est une question de survie. Mais savez-vous ce qui est étrange dans cette affirmation ? Souvent, le véritable danger n'existe que dans notre imagination. On se focalise tellement sur la possibilité d'une agression que la paranoïa envahit notre vie privée, nous empêchant de profiter des avantages dont nous disposons. Car la peur que notre monde s'effondre à tout instant et nous emporte est une certitude à laquelle on ne peut échapper…

Plusieurs éléments peuvent contribuer à ce phénomène : une parole prononcée, un geste mal interprété, un regard qui nous paraît étrange… Ce sont des choses insignifiantes dans l'ensemble, mais qui, dans notre esprit, suffisent à déclencher l'alarme, nous mettant en alerte face aux malheurs potentiels…

À l'inverse, si l'on se trouve dans un lieu où l'on se sent en sécurité, où règne la paix, notre monde sera toujours idyllique… car on n'a que des perceptions positives. On ne perçoit rien d'anormal autour de soi… on n'a pas encore été conditionné à ressentir les difficultés de la vie…

Les enfants, en général, baignent dans cette vision idyllique du monde. Bien sûr, il y a des exceptions, car la vie n'est pas tout noir ou tout blanc. Mais la plupart des gens protègent leurs rêves. Ils se sentent donc en sécurité pour suivre leur voie, sans remarquer les dangers qui les entourent…

Deux personnalités nous accompagnent tout au long de notre vie. L’une d’elles prend généralement le dessus au quotidien. Par analogie, je les appelle souvent « Pollyanna » et « Hardy »… les personnes de la vieille école, comme moi, comprendront la référence. Pour ceux qui nous rejoignent, Pollyanna vit dans l’optimisme béat, cherchant toujours à voir le bon côté des choses. Ce n’est pas une rêveuse, elle a les pieds sur terre. Elle refuse tout simplement d’accepter le côté sombre de la vie… Hardy, au contraire, ne voit rien de positif autour de lui. Il ne perçoit que les ténèbres qui l’entourent. Et cela vous laisse une personne triste, sans perspectives…

Bien sûr, l’idéal pour notre équilibre mental serait un mélange des deux… Chercher constamment à voir le bon côté des choses peut, parfois, être dangereux, non seulement pour notre propre santé physique, mais aussi pour ceux qui partagent notre vie. Être pessimiste à plein temps n'est pas non plus la panacée. Vivre sans la perspective de se réchauffer aux rayons du soleil, accessibles à tous, c'est se condamner au pire des enfers… Malheureusement, nous sommes constamment manipulés ; divers courants nous sont présentés, nous donnant l'illusion du choix, alors qu'il n'existe pas. Après tout, nous ne sommes que des pions sur le grand échiquier de la vie, et les coups nous échappent. Et peut-être… peut-être est-ce pour cela que nous finissons par avoir l'une de ces deux personnalités… être un optimiste invétéré nous aide à traverser les grands traumatismes. Être un pessimiste convaincu permet aussi d'éviter de plus grandes souffrances, car en réalité, nous sommes déjà plongés dans l'amertume qu'on essaie de nous imposer…

Comme on dit, « l'ignorance est un bonheur »… Être heureux alors que rien ne nous permet d'éprouver un tel bonheur est rare… mais si nous nous replions sur nous-mêmes et parvenons à ignorer la violence du monde extérieur, alors nous serons heureux. Si, au contraire, seule la peur domine nos vies, nous serons condamnés à une existence malheureuse… mais même alors, nous serons protégés du mal plus grand, qui finira par nous affecter d'une manière ou d'une autre. Mais grâce à notre ignorance, nous n'en subirons pas toute la violence…

Comme je le dis toujours, chaque être humain est un univers à part. Et c'est seulement cette individualité qui nous permet d'interagir. Nos différences nous aident à ériger un rempart contre ce qui peut nous blesser. C'est dommage que parfois ces défenses cèdent, comme un barrage qui se rompt et laisse les eaux submerger ceux qui ont besoin d'aide… mais comme je l'ai dit, c'est la vie…

Tania Miranda - Brésil - 08/12/2025

==========================================================

Nichts im Leben ist schwarz oder weiß.

Meistens werden wir von unserer Wahrnehmung der Realität getäuscht. Korrektur: Wir werden nicht getäuscht … wir haben einfach eine einzigartige Sicht auf jedes Ereignis in unserer Umgebung. Solange uns die ungeschminkte Realität nicht begegnet, existiert sie für uns schlichtweg nicht. Das ist sogar gut für unser Ego. Denn was ich nicht weiß, schadet mir nicht, im Gegenteil … solange ich glaube, dass alles um mich herum in Ordnung ist, wird es mir auch gut gehen. Diese Aussage mag simpel klingen, aber so leben wir tatsächlich … die Emotionen und Empfindungen, die wir wahrnehmen, bestimmen unser Verhalten im Alltag. Wer in einer feindseligen Umgebung lebt, in der Anspannung und Angst ständige Begleiter sind, wird zwangsläufig immer in der Defensive sein. Das ist zu erwarten … schließlich geht es ums Überleben. Aber wissen Sie, was an dieser Aussage seltsam ist? Oft existiert die wahre Gefahr nur in unserer Vorstellung. Man konzentriert sich so sehr auf die Möglichkeit eines Angriffs, dass Paranoia die eigene Privatsphäre beherrscht und einen daran hindert, die schönen Dinge des Lebens zu genießen. Denn die Angst, dass die Welt jeden Moment zusammenbrechen und einen mitreißen könnte, ist eine Gewissheit, der man nicht entkommen kann. Es gibt verschiedene Faktoren, die dazu beitragen können, dass dies in unserem Kopf geschieht: ein gesprochenes Wort, eine falsch interpretierte Geste, ein Blick, der uns fremd vorkommt – im Gesamtkontext sind das unbedeutende Dinge, aber in unserem Kopf reichen sie aus, um die Alarmglocken schrillen zu lassen und uns vor möglichen Gefahren zu warnen. Umgekehrt: Befindet man sich an einem Ort, an dem man sich sicher fühlt, an dem Frieden herrscht, erscheint die Welt stets rosig, weil man nur positive Wahrnehmungen hat. Man sieht nichts Ungewöhnliches um sich herum, man ist noch nicht darauf programmiert, die Härten des Lebens zu spüren. Kinder sind im Allgemeinen in diese rosige Weltsicht eingebettet. Natürlich gibt es Ausnahmen, denn im Leben ist nichts schwarz-weiß. Doch die meisten Menschen schützen ihre Träume. So fühlen sie sich sicher, ihren Weg zu gehen, ohne das Böse um sich herum wahrzunehmen. Wir haben zwei Persönlichkeiten, die uns unser Leben lang begleiten. Normalerweise bestimmt eine von ihnen unser tägliches Leben. Ich nenne sie bildlich gesprochen gerne „Pollyanna“ und „Hardy“ – wer altmodisch ist, versteht die Anspielung. Pollyanna lebt in der Rolle der Optimistin und versucht stets, in allem das Gute zu sehen. Sie ist keine Träumerin, sondern steht mit beiden Beinen fest auf dem Boden. Sie weigert sich schlichtweg, die Schattenseiten des Lebens zu akzeptieren. Hardy hingegen kann nichts Positives um sich herum erkennen. Er nimmt nur die Dunkelheit wahr, die ihn umgibt. Und das macht einen traurigen Menschen ohne Perspektive. Natürlich wäre für unsere psychische Gesundheit eine Kombination beider Zustände ideal. Ständig nur das Positive zu sehen, kann mitunter gefährlich sein, nicht nur für unsere eigene körperliche Unversehrtheit, sondern auch für die Menschen, die unser Leben mit uns teilen. Ständiger Pessimismus ist auch nicht das Nonplusultra. Ohne die Aussicht auf die Wärme der Sonnenstrahlen zu leben, die allen Sterblichen zur Verfügung stehen, ist wie zur Hölle auf Erden verdammt zu sein… Leider werden wir ständig manipuliert, uns werden verschiedene Strömungen präsentiert, die uns ein falsches Gefühl der Wahlfreiheit vermitteln, obwohl wir keine haben. Schließlich sind wir nur Spielfiguren auf dem großen Schachbrett des Lebens, und die Züge entziehen sich unserem Verständnis. Und vielleicht… vielleicht ist das der Grund, warum wir am Ende eine dieser beiden Persönlichkeiten entwickeln… unverbesserlicher Optimismus hilft uns, ohne große Traumata zu leben. Ein überzeugter Pessimist vermeidet auch größeres Leid, denn in Wirklichkeit sind wir bereits in der Bitterkeit gefangen, die man uns aufzwingen will. Wie jemand einmal sagte: „Unwissenheit ist ein Segen.“ Glücklich zu sein, selbst wenn uns nichts dieses Glück ermöglicht, ist ungewöhnlich. Doch wenn wir uns in unsere eigene kleine Welt zurückziehen und die Gewalt der Außenwelt ausblenden, werden wir glücklich sein. Wenn hingegen nur die Angst unser Leben beherrscht, sind wir zu einem unglücklichen Leben verdammt. Aber selbst dann sind wir vor dem größeren Übel geschützt, das uns dennoch auf die eine oder andere Weise betreffen wird. Doch dank unserer Unwissenheit darüber werden wir nicht mit voller Wucht getroffen. Wie ich immer sage: Jeder Mensch ist ein Universum für sich. Und nur diese Individualität ermöglicht uns die Interaktion miteinander. Unsere Unterschiede helfen uns, eine Schutzmauer gegen das zu errichten, was uns verletzen kann. Es ist schade, dass solche Schutzmechanismen manchmal überwunden werden, wie ein Dammbruch, der die Fluten überrollt, die auf Hilfe angewiesen sind … aber wie gesagt, das gehört zum Leben dazu …

Tania Miranda – Brasilien – 08.12.2025