CONFIANÇA

 

                                     

CONFIANÇA…

 

Confiança… palavra que tem origem no verbo “confidere”, em latim. Significa acreditar piamente, ter fé…

Bem, já definimos de onde vem a palavra Confiança, um dos pilares que sustentam a Vida em Sociedade. Mas como isso se aplica em nosso dia a dia? Afinal, como já se disse anteriormente, Confiança não se impõe, se conquista. E como fazemos isso? Boa pergunta, não é mesmo?...

Podemos dizer que, em sua essência, Confiança é bem mais que ter fé em algo ou alguém… na verdade ter Confiança é, antes de tudo, ter a capacidade de prever o comportamento da outra pessoa. É algo tão forte, que não há lugar para dúvidas. Você confia em alguém porque tem certeza de que este fará exatamente aquilo que foi combinado, como se fosse você a fazer. É uma ação que não abre margem para negociações, porque seja lá o que for, será realizado…

Na Sociedade a Confiança é um dos Pilares mais presentes, mesmo porque é ela a porta para a união dos membros de qualquer grupo. Se estes não confiarem uns nos outros, simplesmente o grupo deixará de existir. Porque, em determinadas situações, você entrega sua própria integridade física nas mãos de outra pessoa, pois tem certeza de que esta te protegerá…

Confiar em alguém significa, antes de mais nada, que você acredita na sinceridade deste. E este sentimento está presente em nossas vidas desde nossa mais tenra infância. A Confiança é algo intuitivo… você se sente segura para se entregar nas mãos de outrem. Quando um bebê sorri para seus genitores, estendendo-lhes suas mãozinhas, é porque ele se sente seguro e protegido por estes. Ele sabe que seus pais o protegerão de todo e qualquer perigo. Não tem nenhuma outra garantia além de sua fé em seus pais. Mas sua fé é tanta que não concebe outra situação além daquela em que eles o protegerão…

Quando na infância, onde você se reúne com outras crianças da mesma faixa de idade, não raro parte para brincadeiras um tanto perigosas. Mas porque você e seus amiguinhos seguem essa trilha? Simples… porque confiam uns nos outros e tem certeza de que nada poderá machucá-los. Porque a certeza de que todos se protegerão é uma força inabalável. É como aquela frase usada pelos “Três Mosqueteiros”… um por todos e todos por um…

Sim, essa é a essência da Confiança. Você tem fé de que será protegida por seu grupo e seu grupo sabe que você o apoiará quando necessário. É uma relação “ganha-ganha”, porque não existe, para você ou para seus pares, outra forma de agir que não seja essa. Ou seja, não há espaço para negociação de qualquer tipo, pois você sabe que tal não é necessário… todos cumprirão religiosamente aquilo que deles é esperado…

Em verdade, quando se é necessário negociar o que quer que seja, isso significa apenas uma coisa… falta nesse grupo aquele elo forte que deveria uni-los… a confiança uns nos outros, a fé de que aquilo que foi acordado será cumprido. E… olha só… se tal aconteceu, é porque um dos lados quebrou, por várias vezes, a palavra empenhada…

Por mais democrática que possa parecer, uma negociação nunca é feita por haver confiança. Na verdade, é exatamente o contrário. Afinal, ambos os lados tem que oferecer algo que o outro queira, e abrir mão de coisas que  considera imprescindíveis, mas que naquele momento não são possíveis de alcançar…

Isso ocorre em todo tipo de ligação social. Na família, em um casamento, no trabalho, na escola… não importa onde ocorra, se houver necessidade de se negociar o que quer que seja, isso significa que, se tal atitude não for tomada, um dos membros do grupo em questão irá perder… Se não os dois…

Imaginemos um casal. Ambos trabalham fora, ficam afastados um do outro no mínimo dez horas por dia. Se veem rapidamente a noite, conversam sobre amenidades. Chega um momento em que acabam por se desconectar. A Confiança, que existia no inicio da união está seriamente abalada. Será que eles conseguem fazer qualquer coisa que desejem, sem passar pela negociação? Muito provavelmente, não. E por que? Bem, cada um dos cônjuges tem sua própria vida, que não necessariamente coincide com a de seu parceiro. Cada um tem suas ideias sobre como levar a vida. E muitas vezes tais ideias não coincidem. Vamos a um exemplo prático…

Um final de semana prolongado se aproxima e o casal planeja fazer uma viagem para relaxar, desanuviar a cabeça, como se diz. Porque a rotina diária é pesada para os dois. Bem, são casados e logicamente viajarão juntos. Mas, porém, entretanto e contudo…

A esposa adora o litoral e deseja passar seus dias de descanso à beira da praia, tomado sol e se deliciando entre as ondas do mar. O marido ama a Natureza… sua diversão favorita, seu passeio ideal é entre as montanhas, respirando o ar puro com o perfume da vegetação à sua volta, o canto dos pássaros …

Um adora a praia, o outro prefere a solidão entre as folhagens de uma floresta. Se não conversarem entre si para decidirem o destino que tomarão em seu recesso, há o perigo de acabarem não indo para canto nenhum, visto que suas preferências são tão díspares… e o que significa isso? Que, se necessitam negociar algo tão banal quanto um final de semana, sua ligação não é assim tão forte…

Isso não significa, de forma alguma, que esse suposto casal está caminhando para uma futura separação. Pode até acontecer, mas há outros fatores que acabam por fazer cada um tomar seu rumo. Não é o caso do exemplo. Apesar de necessitarem negociar algumas coisas, em outra se entendem a mil maravilhas. E isso é importante… e saudável para a relação dos dois…

A Confiança guia nossos passos em toda nossa caminhada. Afinal, se não fosse ela, provavelmente estaríamos perdidos no Caos…

Sigamos em frente, sempre confiantes não só em nossos semelhantes como também em nossa força interior. Pois enquanto houver Confiança, aliada ao Respeito, podemos ficar tranquilas, pois tudo caminhará suavemente, nos permitindo viver entre as nuvens… pois confiamos que estas não nos deixarão cair…

Tania Miranda – Brasil  - 10/10/2025  

=========================================================================

TRUST…

Trust… a word that originates from the Latin verb “confidere.” It means to believe wholeheartedly, to have faith…

Well, we've already defined the origin of the word Trust, one of the pillars that sustain life in society. But how does this apply to our daily lives? After all, as mentioned before, Trust isn't imposed, it's earned. And how do we achieve this? Good question, isn't it?...

We can say that, at its core, Trust is much more than having faith in something or someone… in fact, having Trust is, above all, having the ability to predict another person's behavior. It's something so powerful that there's no room for doubt. You trust someone because you're certain they'll do exactly what was agreed upon, as if you were the one doing it. It's an action that leaves no room for negotiation, because whatever happens, will be done…

In society, Trust is one of the most prevalent pillars, especially because it's the gateway to unity among the members of any group. If they don't trust each other, the group will simply cease to exist. Because, in certain situations, you place your own physical integrity in the hands of another person, because you're sure they will protect you...

Trusting someone means, first and foremost, that you believe in their sincerity. And this feeling is present in our lives from our earliest childhood. Trust is something intuitive... you feel safe to place yourself in the hands of another. When a baby smiles at their parents, extending their little hands to them, it's because they feel safe and protected by them. They know their parents will protect them from any and all danger. They have no other guarantee than their faith in their parents. But their faith is so great that they can't conceive of any other situation than that in which they will protect them...

When in childhood, when you gather with other children of the same age, you often engage in somewhat dangerous games. But why do you and your little friends follow this path? Simple... because you trust each other and are certain that nothing can hurt you. Because the certainty that everyone will protect each other is an unshakable force. It's like that phrase used by the "Three Musketeers"... one for all and all for one...

Yes, that is the essence of Trust. You have faith that your group will protect you, and your group knows you will support them when needed. It's a win-win relationship because there is no other way for you or your peers to act other than this. In other words, there is no room for negotiation of any kind, because you know it's not necessary... everyone will religiously comply with what is expected of them...

In truth, when it's necessary to negotiate anything, it means only one thing... this group lacks that strong bond that should unite them... trust in each other, the faith that what was agreed upon will be fulfilled. And... look... if this happened, it's because one of the parties broke their word, repeatedly...

As democratic as it may seem, a negotiation is never concluded based on trust. In fact, it's exactly the opposite. After all, both parties have to offer something the other wants, and give up things they consider essential but that are currently impossible to achieve…

This occurs in every type of social connection. In the family, in a marriage, at work, at school… no matter where it occurs, if there's a need to negotiate anything, it means that, if such action isn't taken, one of the members of the group in question will lose… if not both…

Imagine a couple. They both work outside the home, are away from each other for at least ten hours a day. They see each other briefly at night, chatting about trivial matters. There comes a time when they end up disconnecting. The trust that existed at the beginning of the union is seriously shaken. Can they do anything they want without going through negotiation? Most likely not. And why? Well, each spouse has their own life, which doesn't necessarily coincide with their partner's. Each has their own ideas about how to live their life. And often, these ideas don't coincide. Let's look at a practical example...

A long weekend is approaching, and the couple plans a trip to relax, to clear their heads, as they say. Because the daily routine is tough for both of them. Well, they're married and will logically travel together. But, however, in the meantime, and yet...

The wife loves the coast and wants to spend her days relaxing by the beach, sunbathing and reveling in the waves. The husband loves nature... his favorite pastime, his ideal getaway, is among the mountains, breathing in the fresh air with the scent of the surrounding vegetation, the birdsong...

One loves the beach, the other prefers solitude among the foliage of a forest. If they don't talk to each other to decide where to go during their break, there's a risk they'll end up going nowhere, since their preferences are so disparate... and what does that mean? That if they need to negotiate something as trivial as a weekend getaway, their bond isn't that strong...

This doesn't mean, in any way, that this supposed couple is headed for a future separation. It may even happen, but there are other factors that ultimately force each one to go their own way. This isn't the case in this example. Although they need to negotiate some things, on other matters they understand each other perfectly. And this is important... and healthy for their relationship...

Trust guides our steps throughout our journey. After all, if it weren't for it, we would probably be lost in Chaos...

Let us move forward, always confident not only in our fellow human beings but also in our inner strength. Because as long as there is Trust, combined with Respect, we can rest assured, for everything will run smoothly, allowing us to live among the clouds... for we trust that they will not let us fall...

Tania Miranda – Brazil - 10/10/2025

=========================================================================

CONFIANZA…

Confianza… una palabra que proviene del verbo latino “confidere”. Significa creer con todo el corazón, tener fe…

Bueno, ya hemos definido el origen de la palabra confianza, uno de los pilares que sustentan la vida en sociedad. Pero ¿cómo se aplica esto a nuestra vida diaria? Al fin y al cabo, como ya se mencionó, la confianza no se impone, se gana. ¿Y cómo la conseguimos? Buena pregunta, ¿verdad?…

Podemos decir que, en esencia, la confianza es mucho más que tener fe en algo o alguien… de hecho, tener confianza es, sobre todo, tener la capacidad de predecir el comportamiento de otra persona. Es algo tan poderoso que no hay lugar a dudas. Confías en alguien porque estás seguro de que hará exactamente lo acordado, como si fueras tú quien lo hiciera. Es una acción que no admite negociación, porque pase lo que pase, se hará…

En la sociedad, la confianza es uno de los pilares más importantes, sobre todo porque es la puerta de entrada a la unidad entre los miembros de cualquier grupo. Si no confían entre sí, el grupo simplemente dejará de existir. Porque, en ciertas situaciones, pones tu propia integridad física en manos de otra persona, porque estás seguro de que te protegerá…

Confiar en alguien significa, ante todo, creer en su sinceridad. Y este sentimiento está presente en nuestras vidas desde la más tierna infancia. La confianza es algo intuitivo… te sientes seguro al ponerte en manos de otro. Cuando un bebé sonríe a sus padres, extendiéndoles sus manitas, es porque se siente seguro y protegido por ellos. Saben que sus padres lo protegerán de cualquier peligro. No tienen otra garantía que la fe en sus padres. Pero su fe es tan grande que no conciben otra situación que no sea aquella en la que ellos los protegerán...

De niños, al reunirte con otros niños de tu edad, a menudo participas en juegos algo peligrosos. Pero ¿por qué tú y tus amiguitos siguen este camino? Simple... porque confían el uno en el otro y están seguros de que nada puede hacerles daño. Porque la certeza de que todos se protegerán es una fuerza inquebrantable. Es como aquella frase de los "Tres Mosqueteros": uno para todos y todos para uno...

Sí, esa es la esencia de la confianza. Tienes fe en que tu grupo te protegerá, y tu grupo sabe que los apoyarás cuando lo necesiten. Es una relación en la que todos ganan porque no hay otra manera de actuar que esta. En otras palabras, no hay lugar para negociación alguna, porque sabes que no es necesario... cada uno cumplirá religiosamente con lo que se espera de él...

En realidad, cuando es necesario negociar algo, solo significa una cosa... a este grupo le falta ese fuerte vínculo que debería unirlos: la confianza mutua, la fe en que lo acordado se cumplirá. Y... mira... si esto ocurrió, es porque una de las partes rompió su palabra repetidamente...

Por muy democrático que parezca, una negociación nunca se concluye basándose en la confianza. De hecho, es justo lo contrario. Al fin y al cabo, ambas partes tienen que ofrecer algo que la otra desea y renunciar a cosas que consideran esenciales pero que actualmente son imposibles de conseguir...

Esto ocurre en todo tipo de conexión social. En la familia, en el matrimonio, en el trabajo, en la escuela... no importa dónde ocurra, si hay necesidad de negociar algo, significa que, si no se actúa, uno de los miembros del grupo en cuestión perderá... o ambos...

Imagina una pareja. Ambos trabajan fuera de casa, están separados al menos diez horas al día. Se ven brevemente por la noche, charlando de asuntos triviales. Llega un momento en que terminan desconectándose. La confianza que existía al principio de la unión se ve seriamente afectada. ¿Pueden hacer lo que quieran sin negociar? Probablemente no. ¿Y por qué? Bueno, cada cónyuge tiene su propia vida, que no necesariamente coincide con la de su pareja. Cada uno tiene sus propias ideas sobre cómo vivir la vida. Y a menudo, estas ideas no coinciden. Veamos un ejemplo práctico...

Se acerca un fin de semana largo, y la pareja planea un viaje para relajarse, para despejarse, como dicen. Porque la rutina diaria es dura para ambos. Bueno, están casados ​​y, lógicamente, viajarán juntos. Pero, sin embargo, mientras tanto...

A la esposa le encanta la costa y quiere pasar sus días relajándose en la playa, tomando el sol y disfrutando de las olas. Al marido le encanta la naturaleza... su pasatiempo favorito, su escapada ideal, es entre las montañas, respirando el aire fresco con el aroma de la vegetación circundante, el canto de los pájaros...

Uno ama la playa, el otro prefiere la soledad entre el follaje del bosque. Si no hablan para decidir adónde ir durante sus vacaciones, corren el riesgo de no ir a ninguna parte, ya que sus preferencias son tan dispares... ¿Y qué significa eso? Que si necesitan negociar algo tan trivial como una escapada de fin de semana, su vínculo no es tan fuerte...

Esto no significa, en absoluto, que esta supuesta pareja esté destinada a una futura separación. Incluso podría ocurrir, pero hay otros factores que finalmente obligan a cada uno a seguir su propio camino. No es el caso en este ejemplo. Aunque necesitan negociar algunas cosas, en otras se entienden perfectamente. Y esto es importante... y saludable para su relación...

La confianza guía nuestros pasos a lo largo de nuestro camino. Después de todo, si no fuera por ella, probablemente estaríamos perdidos en el Caos...

Sigamos adelante, siempre confiados no solo en nuestros semejantes, sino también en nuestra fuerza interior. Porque mientras haya Confianza, combinada con Respeto, podemos estar tranquilos, pues todo marchará sobre ruedas, permitiéndonos vivir entre las nubes... pues confiamos en que no nos dejarán caer...

Tania Miranda – Brasil - 10/10/2025

=========================================================================

FIDUCIA…

Fiducia… una parola che deriva dal verbo latino “confidere”. Significa credere con tutto il cuore, avere fede…

Bene, abbiamo già definito l'origine della parola Fiducia, uno dei pilastri che sostengono la vita nella società. Ma come si applica questo alla nostra vita quotidiana? Dopotutto, come accennato in precedenza, la Fiducia non si impone, si guadagna. E come si ottiene? Bella domanda, no?...

Possiamo dire che, in fondo, la Fiducia è molto più che avere fede in qualcosa o qualcuno… infatti, avere Fiducia è soprattutto avere la capacità di prevedere il comportamento di un'altra persona. È qualcosa di così potente che non c'è spazio per il dubbio. Ti fidi di qualcuno perché sei certo che farà esattamente ciò che è stato concordato, come se fossi tu a farlo. È un'azione che non lascia spazio alla negoziazione, perché qualunque cosa accada, verrà fatta...

Nella società, la fiducia è uno dei pilastri più diffusi, soprattutto perché è la porta d'accesso all'unità tra i membri di qualsiasi gruppo. Se non ci si fida l'uno dell'altro, il gruppo semplicemente cesserà di esistere. Perché, in certe situazioni, si mette la propria integrità fisica nelle mani di un'altra persona, perché si è certi che ci proteggerà...

Fidarsi di qualcuno significa, prima di tutto, credere nella sua sincerità. E questo sentimento è presente nella nostra vita fin dalla prima infanzia. La fiducia è qualcosa di intuitivo... ci si sente al sicuro nel mettersi nelle mani di un altro. Quando un bambino sorride ai genitori, porgendo loro le sue piccole mani, è perché si sente al sicuro e protetto da loro. Sa che i genitori lo proteggeranno da ogni pericolo. Non ha altra garanzia che la fiducia nei genitori. Ma la loro fede è così grande che non riescono a concepire un'altra situazione se non quella in cui li proteggeranno...

Quando da bambini, quando ci si riunisce con altri bambini della stessa età, spesso ci si impegna in giochi un po' pericolosi. Ma perché tu e i tuoi piccoli amici seguite questa strada? Semplice... perché vi fidate l'uno dell'altro e siete certi che nulla possa farvi male. Perché la certezza che tutti si proteggeranno a vicenda è una forza incrollabile. È come quella frase usata dai "Tre Moschettieri"... uno per tutti e tutti per uno...

Sì, questa è l'essenza della Fiducia. Hai fede che il tuo gruppo ti proteggerà, e il tuo gruppo sa che li sosterrai quando necessario. È una relazione vantaggiosa per tutti perché non c'è altro modo per te o per i tuoi coetanei di agire se non in questo modo. In altre parole, non c'è spazio per negoziazioni di alcun tipo, perché sai che non sono necessarie... tutti si conformeranno religiosamente a ciò che ci si aspetta da loro...

In verità, quando è necessario negoziare qualcosa, significa solo una cosa... a questo gruppo manca quel forte legame che dovrebbe unirli... la fiducia reciproca, la fede che quanto concordato verrà rispettato. E... guarda... se questo è successo, è perché una delle parti ha mancato alla parola data, ripetutamente...

Per quanto democratico possa sembrare, una negoziazione non si conclude mai sulla base della fiducia. Anzi, è esattamente il contrario. Dopotutto, entrambe le parti devono offrire qualcosa che l'altra desidera, e rinunciare a cose che considerano essenziali ma che al momento sono impossibili da ottenere...

Questo accade in ogni tipo di rapporto sociale. In famiglia, nel matrimonio, al lavoro, a scuola... non importa dove accada, se c'è bisogno di negoziare qualcosa, significa che, se tale azione non viene intrapresa, uno dei membri del gruppo in questione perderà... se non entrambi...

Immaginate una coppia. Entrambi lavorano fuori casa, sono lontani l'uno dall'altro per almeno dieci ore al giorno. Si vedono brevemente la sera, chiacchierando di cose banali. Arriva un momento in cui finiscono per staccarsi. La fiducia che esisteva all'inizio dell'unione viene seriamente scossa. Possono fare tutto ciò che vogliono senza dover negoziare? Molto probabilmente no. E perché? Beh, ogni coniuge ha la propria vita, che non coincide necessariamente con quella del partner. Ognuno ha le proprie idee su come vivere la propria vita. E spesso queste idee non coincidono. Facciamo un esempio pratico...

Si avvicina un lungo weekend e la coppia programma un viaggio per rilassarsi, per schiarirsi le idee, come si dice. Perché la routine quotidiana è dura per entrambi. Beh, sono sposati e logicamente viaggeranno insieme. Ma, nel frattempo, eppure...

La moglie ama la costa e vuole trascorrere le sue giornate rilassandosi in spiaggia, prendendo il sole e godendosi le onde. Il marito ama la natura... il suo passatempo preferito, la sua fuga ideale, è tra le montagne, respirando l'aria fresca, il profumo della vegetazione circostante, il canto degli uccelli...

Uno ama la spiaggia, l'altro preferisce la solitudine tra le fronde di una foresta. Se non si parlano per decidere dove andare durante la pausa, c'è il rischio che non vadano da nessuna parte, dato che le loro preferenze sono così disparate... e cosa significa? Che se devono negoziare qualcosa di banale come una fuga nel fine settimana, il loro legame non è poi così forte...

Questo non significa, in alcun modo, che questa presunta coppia sia destinata a una futura separazione. Potrebbe anche succedere, ma ci sono altri fattori che alla fine costringono ciascuno a seguire la propria strada. Non è il caso di questo esempio. Sebbene debbano negoziare alcune cose, su altre questioni si capiscono perfettamente. E questo è importante... e salutare per la loro relazione...

La fiducia guida i nostri passi lungo tutto il nostro cammino. Dopotutto, se non fosse per essa, probabilmente saremmo persi nel Caos...

Andiamo avanti, sempre fiduciosi non solo nei nostri simili, ma anche nella nostra forza interiore. Perché finché c'è Fiducia, unita al Rispetto, possiamo stare tranquilli, perché tutto andrà liscio, permettendoci di vivere tra le nuvole... perché confidiamo che non ci lasceranno cadere...

Tania Miranda – Brasile - 10/10/2025

======================================================================

LUOTTAMUS…

Luottamus… sana, joka on peräisin latinan verbistä ”confidere”. Se tarkoittaa uskoa koko sydämestä, uskoa…

No, olemme jo määritelleet sanan ”luottamus” alkuperän, joka on yksi yhteiskunnan elämää ylläpitävistä pilareista. Mutta miten tämä soveltuu jokapäiväiseen elämäämme? Loppujen lopuksi, kuten aiemmin mainittiin, luottamusta ei pakoteta, se ansaitaan. Ja miten saavutamme tämän? Hyvä kysymys, eikö olekin?...

Voimme sanoa, että pohjimmiltaan luottamus on paljon enemmän kuin uskoa johonkin tai johonkuhun… itse asiassa luottamuksen omaaminen on ennen kaikkea kykyä ennustaa toisen ihmisen käyttäytymistä. Se on jotain niin voimakasta, ettei epäilykselle ole sijaa. Luotat johonkuhun, koska olet varma, että hän tekee juuri sen, mistä on sovittu, aivan kuin sinä olisit se, joka tekee sen. Se on toiminta, joka ei jätä tilaa neuvotteluille, koska mitä tahansa tapahtuu, se tehdään…

Yhteiskunnassa luottamus on yksi yleisimmistä pilareista, erityisesti siksi, että se on portti yhtenäisyyteen minkä tahansa ryhmän jäsenten välillä. Jos he eivät luota toisiinsa, ryhmä yksinkertaisesti lakkaa olemasta. Koska tietyissä tilanteissa annat oman fyysisen koskemattomuutesi toisen ihmisen käsiin, koska olet varma, että hän suojelee sinua...

Luottaminen tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että uskot hänen vilpittömyyteensä. Ja tämä tunne on läsnä elämässämme varhaisimmasta lapsuudestamme lähtien. Luottamus on jotain intuitiivista... tunnet olosi turvalliseksi antaessasi itsesi toisen ihmisen käsiin. Kun vauva hymyilee vanhemmilleen ja ojentaa pienet kätensä heille, se johtuu siitä, että hän tuntee olonsa turvalliseksi ja heidän suojelemaksi. He tietävät, että heidän vanhempansa suojelevat heitä kaikilta vaaroilta. Heillä ei ole muuta takeita kuin usko vanhempiinsa. Mutta heidän uskonsa on niin suuri, etteivät he voi kuvitella mitään muuta tilannetta kuin sen, jossa he suojelisivat heitä...

Kun lapsuudessa kokoonnutte muiden samanikäisten lasten kanssa, te usein leikitte vaarallisilla leikeillä. Mutta miksi sinä ja pienet ystäväsi seuraatte tätä polkua? Yksinkertaisesti... koska luotatte toisiinne ja olette varmoja, ettei mikään voi satuttaa teitä. Koska varmuus siitä, että kaikki suojelevat toisiaan, on horjumaton voima. Se on kuin se "Kolmen muskettisoturin" käyttämä lause... yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta...

Kyllä, siinä on luottamuksen ydin. Uskot, että ryhmäsi suojelee sinua, ja ryhmäsi tietää, että tuet heitä tarvittaessa. Se on win-win-suhde, koska sinulla tai vertaisillasi ei ole muuta tapaa toimia kuin tämä. Toisin sanoen, minkäänlaiselle neuvottelulle ei ole sijaa, koska tiedät, ettei se ole välttämätöntä... kaikki noudattavat uskollisesti sitä, mitä heiltä odotetaan...

Todellisuudessa, kun on tarpeen neuvotella mistä tahansa, sillä on vain yksi merkitys... tältä ryhmältä puuttuu se vahva side, jonka pitäisi yhdistää heitä... luottamus toisiinsa, usko siihen, että sovittu toteutuu. Ja... katso... jos näin tapahtui, se johtuu siitä, että toinen osapuoli rikkoi sanansa toistuvasti...

Niin demokraattiselta kuin se saattaakin vaikuttaa, neuvotteluja ei koskaan päätetä luottamuksen perusteella. Itse asiassa se on täysin päinvastoin. Loppujen lopuksi molempien osapuolten on tarjottava jotain, mitä toinen haluaa, ja luovuttava asioista, joita he pitävät välttämättöminä, mutta joita on tällä hetkellä mahdotonta saavuttaa…

Tämä tapahtuu kaikenlaisissa sosiaalisissa yhteyksissä. Perheessä, avioliitossa, työssä, koulussa… missä tahansa se tapahtuukin, jos on tarpeen neuvotella jostakin, se tarkoittaa, että jos tällaisiin toimiin ei ryhdytä, yksi kyseisen ryhmän jäsenistä menettää… ellei molemmat…

Kuvittele pari. He molemmat työskentelevät kodin ulkopuolella, ovat poissa toisistaan ​​vähintään kymmenen tuntia päivässä. He näkevät toisiaan lyhyesti öisin ja juttelevat triviaaleista asioista. Tulee aika, jolloin heidän välinsä katkeavat. Liiton alussa vallinnut luottamus horjuu vakavasti. Voivatko he tehdä mitä haluavat ilman neuvotteluja? Todennäköisesti eivät. Ja miksi? No, kummallakin puolisolla on oma elämänsä, joka ei välttämättä ole sama kuin heidän kumppaninsa. Kummallakin on omat ajatuksensa siitä, miten elää elämäänsä. Ja usein nämä ajatukset eivät ole samat. Katsotaanpa käytännön esimerkkiä...

Pitkä viikonloppu lähestyy, ja pari suunnittelee matkaa rentoutuakseen, selvittääkseen ajatuksiaan, kuten he sanovat. Koska päivärutiini on raskas molemmille. No, he ovat naimisissa ja loogisesti matkustavat yhdessä. Mutta kuitenkin, sillä välin, ja silti...

Vaimo rakastaa rannikkoa ja haluaa viettää päivänsä rentoutuen rannalla, ottaen aurinkoa ja nauttien aalloista. Mies rakastaa luontoa... hänen lempiharrastuksensa, ihanteellinen pakopaikkansa, on vuoristossa, hengittäen raikasta ilmaa ympäröivän kasvillisuuden tuoksun, lintujen laulun...

Toinen rakastaa rantaa, toinen mieluummin yksin metsän lehvästössä. Jos he eivät keskustele keskenään päättääkseen, minne mennä lomallaan, on olemassa riski, etteivät he päädy minnekään, koska heidän mieltymyksensä ovat niin erilaiset... ja mitä se tarkoittaa? Että jos heidän täytyy neuvotella jostakin niin triviaalista kuin viikonloppumatkasta, heidän siteensä ei ole niin vahva...

Tämä ei millään tavalla tarkoita, että tämä oletettu pari on matkalla kohti tulevaa eroa. Se voi jopa tapahtua, mutta on muita tekijöitä, jotka lopulta pakottavat molemmat kulkemaan omaa tietään. Tässä esimerkissä näin ei ole. Vaikka heidän täytyy neuvotella joistakin asioista, toisissa asioissa he ymmärtävät toisiaan täydellisesti. Ja tämä on tärkeää... ja terveellistä heidän suhteelleen...

Luottamus ohjaa askeleitamme koko matkamme ajan. Loppujen lopuksi, jos sitä ei olisi, olisimme luultavasti hukassa kaaoksessa...

Jatkakaamme eteenpäin, aina luottaen paitsi kanssaihmisiimme myös sisäiseen voimaamme. Koska niin kauan kuin on luottamusta yhdistettynä kunnioitukseen, voimme olla varmoja, että kaikki sujuu hyvin ja voimme elää pilvien keskellä... sillä luotamme siihen, etteivät ne anna meidän pudota...

Tania Miranda – Brasilia - 10.10.2025

=========================================================================

CONFIANCE…

Confiance… un mot qui vient du verbe latin « confidere ». Il signifie croire de tout son cœur, avoir la foi…

Nous avons déjà défini l'origine du mot « confiance », l'un des piliers de la vie en société. Mais comment cela s'applique-t-il à notre quotidien ? Après tout, comme mentionné précédemment, la confiance ne s'impose pas, elle se mérite. Et comment y parvenir ? Bonne question, n'est-ce pas ?…

On peut dire qu'au fond, la confiance est bien plus que la simple foi en quelque chose ou en quelqu'un… en fait, avoir confiance, c'est avant tout avoir la capacité de prédire le comportement d'autrui. C'est quelque chose de si puissant qu'il n'y a aucune place pour le doute. On fait confiance à quelqu'un parce qu'on est certain qu'il fera exactement ce qui a été convenu, comme si c'était nous qui le faisions. C'est un acte qui ne laisse aucune place à la négociation, car quoi qu'il arrive, il adviendra…

Dans la société, la confiance est l'un des piliers les plus répandus, notamment parce qu'elle est la clé de l'unité entre les membres d'un groupe. S'ils ne se font pas confiance, le groupe cessera tout simplement d'exister. Car, dans certaines situations, on confie son intégrité physique à quelqu'un, certain qu'il nous protégera…

Faire confiance à quelqu'un signifie avant tout croire en sa sincérité. Et ce sentiment est présent dans nos vies dès la plus tendre enfance. La confiance est intuitive… on se sent en sécurité lorsqu'on se confie à quelqu'un. Lorsqu'un bébé sourit à ses parents et leur tend la main, c'est qu'il se sent protégé par eux. Il sait que ses parents le protégeront de tout danger. Sa seule garantie est sa confiance en ses parents. Mais sa confiance est si grande qu'il ne peut concevoir d'autre situation que celle où ils les protégeront…

Enfant, lorsqu'on se retrouve avec d'autres enfants du même âge, on se livre souvent à des jeux parfois dangereux. Mais pourquoi, vous et vos petits amis, suivez-vous cette voie ? Tout simplement… parce que vous vous faites confiance et que vous êtes certains que rien ne peut vous faire de mal. Parce que la certitude que chacun se protégera mutuellement est une force inébranlable. C'est comme cette phrase des « Trois Mousquetaires »… un pour tous, tous pour un…

Oui, c'est l'essence même de la confiance. Vous avez confiance que votre groupe vous protégera, et votre groupe sait que vous le soutiendrez en cas de besoin. C'est une relation gagnant-gagnant, car il n'y a pas d'autre moyen d'agir pour vous ou vos pairs. Autrement dit, aucune négociation n'est possible, car vous savez que ce n'est pas nécessaire… chacun se conformera scrupuleusement à ce qu'on attend de lui…

En réalité, lorsqu'il est nécessaire de négocier quoi que ce soit, cela ne signifie qu'une chose… ce groupe manque de ce lien fort qui devrait les unir… la confiance mutuelle, la foi que ce qui a été convenu sera respecté. Et… voyez… si cela s'est produit, c'est parce que l'une des parties a manqué à sa parole, à plusieurs reprises…

Aussi démocratique que cela puisse paraître, une négociation ne se conclut jamais sur la base de la confiance. En fait, c'est exactement le contraire. Après tout, chaque partie doit offrir ce que l'autre souhaite et renoncer à ce qu'elle considère comme essentiel, mais impossible à obtenir pour le moment…

Cela se produit dans tous les types de relations sociales. En famille, dans un couple, au travail, à l'école… peu importe où cela se produit, s'il est nécessaire de négocier quoi que ce soit, cela signifie que, si cette action n'est pas entreprise, l'un des membres du groupe en question sera perdant… voire les deux…

Imaginez un couple. Ils travaillent tous les deux à l'extérieur, sont séparés l'un de l'autre au moins dix heures par jour. Ils se voient brièvement le soir pour discuter de choses futiles. Il arrive un moment où ils finissent par se déconnecter. La confiance qui existait au début de l'union est sérieusement ébranlée. Peuvent-ils faire tout ce qu'ils veulent sans passer par la négociation ? Probablement pas. Et pourquoi ? Eh bien, chaque conjoint a sa propre vie, qui ne coïncide pas nécessairement avec celle de son partenaire. Chacun a ses propres idées sur la façon de vivre sa vie. Et souvent, ces idées ne coïncident pas. Prenons un exemple concret…

Un long week-end approche et le couple prévoit un voyage pour se détendre, se changer les idées, comme ils disent. Car le quotidien est difficile pour tous les deux. Eh bien, ils sont mariés et voyageront logiquement ensemble. Mais en attendant…

L'épouse adore la côte et souhaite passer ses journées à se détendre à la plage, à bronzer et à se prélasser dans les vagues. Le mari adore la nature… son passe-temps favori, son refuge idéal, est la montagne, à respirer l'air frais, le parfum de la végétation environnante et le chant des oiseaux…

L'un adore la plage, l'autre préfère la solitude au cœur de la forêt. S'ils ne se parlent pas pour décider où aller pendant leurs vacances, ils risquent de ne pas aller nulle part, tant leurs préférences sont différentes… et qu'est-ce que cela signifie ? Que s'ils doivent négocier quelque chose d'aussi trivial qu'une escapade en week-end, leur lien n'est pas si fort…

Cela ne signifie en aucun cas que ce couple supposé se dirige vers une future séparation. Cela pourrait même arriver, mais d'autres facteurs les poussent finalement à suivre chacun leur propre voie. Ce n'est pas le cas ici. Bien qu'ils doivent négocier sur certains points, sur d'autres, ils se comprennent parfaitement. Et c'est important… et bénéfique pour leur relation…

La confiance guide nos pas tout au long de notre voyage. Après tout, sans elle, nous serions probablement perdus dans le chaos…

Avançons, toujours confiants, non seulement en nos semblables, mais aussi en notre force intérieure. Car tant que règne la confiance, alliée au respect, nous pouvons être rassurés : tout se déroulera sans accroc, nous permettant de vivre dans les nuages… car nous sommes convaincus qu’ils ne nous laisseront pas tomber…

Tania Miranda – Brésil - 10/10/2025

======================================================================

VERTRAUEN…

Vertrauen… ein Wort, das vom lateinischen Verb „confidere“ stammt. Es bedeutet, von ganzem Herzen zu glauben, Vertrauen zu haben…

Nun, wir haben bereits den Ursprung des Wortes Vertrauen definiert, einer der Säulen des gesellschaftlichen Lebens. Aber wie lässt sich das auf unseren Alltag übertragen? Schließlich wird Vertrauen, wie bereits erwähnt, nicht aufgezwungen, sondern verdient. Und wie erreichen wir das? Gute Frage, nicht wahr?…

Wir können sagen, dass Vertrauen im Kern viel mehr ist als nur der Glaube an etwas oder jemanden… Tatsächlich bedeutet Vertrauen vor allem die Fähigkeit, das Verhalten eines anderen Menschen vorherzusagen. Es ist etwas so Mächtiges, dass kein Zweifel möglich ist. Man vertraut jemandem, weil man sicher ist, dass er genau das tut, was vereinbart wurde, als wäre man selbst derjenige, der es tut. Es ist ein Handeln, das keinen Raum für Verhandlungen lässt, denn was auch immer passiert, wird getan…

In der Gesellschaft ist Vertrauen eine der wichtigsten Säulen, insbesondere weil es das Tor zur Einheit zwischen den Mitgliedern einer Gruppe ist. Wenn sie einander nicht vertrauen, wird die Gruppe einfach aufhören zu existieren. Denn in bestimmten Situationen legt man seine eigene körperliche Unversehrtheit in die Hände einer anderen Person, weil man sicher ist, dass sie einen beschützt...

Jemandem zu vertrauen bedeutet in erster Linie, an seine Aufrichtigkeit zu glauben. Und dieses Gefühl begleitet uns seit frühester Kindheit. Vertrauen ist etwas Intuitives... man fühlt sich sicher, sich in die Hände eines anderen zu begeben. Wenn ein Baby seine Eltern anlächelt und ihnen die kleinen Hände entgegenstreckt, dann deshalb, weil es sich bei ihnen sicher und beschützt fühlt. Es weiß, dass seine Eltern es vor jeder Gefahr beschützen werden. Es hat keine andere Garantie als sein Vertrauen in seine Eltern. Doch sein Vertrauen ist so groß, dass es sich keine andere Situation vorstellen kann, als dass seine Eltern es beschützen...

Wenn man als Kind mit anderen Kindern gleichen Alters zusammen ist, spielt man oft etwas gefährliche Spiele. Aber warum folgt man mit seinen kleinen Freunden diesem Weg? Ganz einfach... weil man einander vertraut und sicher ist, dass einem nichts passieren kann. Denn die Gewissheit, dass jeder den anderen beschützt, ist eine unerschütterliche Kraft. Es ist wie das Sprichwort der „Drei Musketiere“: Einer für alle, alle für einen.

Ja, das ist die Essenz von Vertrauen. Man vertraut darauf, dass die Gruppe einen beschützt, und die Gruppe weiß, dass man sie bei Bedarf unterstützt. Es ist eine Win-Win-Beziehung, denn weder für einen selbst noch für die anderen gibt es eine andere Möglichkeit. Mit anderen Worten: Es gibt keinen Raum für Verhandlungen, denn man weiß, dass sie nicht nötig sind. Jeder wird sich strikt an die Erwartungen halten.

In Wahrheit bedeutet es nur eines, wenn Verhandlungen notwendig sind: Dieser Gruppe fehlt das starke Band, das sie eigentlich vereinen sollte: das gegenseitige Vertrauen, der Glaube daran, dass das Vereinbarte eingehalten wird. Und wenn das passiert ist, dann liegt es daran, dass eine der Parteien wiederholt ihr Wort gebrochen hat.

So demokratisch es auch erscheinen mag, eine Verhandlung basiert nie auf Vertrauen. Im Gegenteil. Schließlich müssen beide Partner dem anderen etwas bieten und auf Dinge verzichten, die sie für unverzichtbar halten, die aber derzeit nicht erreichbar sind.

Das passiert in allen sozialen Beziehungen. In der Familie, in der Ehe, am Arbeitsplatz, in der Schule … egal wo: Wenn Verhandlungen notwendig sind, bedeutet das, dass einer der Partner verliert, wenn nicht sogar beide.

Stellen Sie sich ein Paar vor. Beide arbeiten außer Haus und sind mindestens zehn Stunden am Tag voneinander getrennt. Abends sehen sie sich kurz und unterhalten sich über Belanglosigkeiten. Irgendwann trennen sie sich. Das Vertrauen, das zu Beginn der Beziehung bestand, ist ernsthaft erschüttert. Können sie alles tun, was sie wollen, ohne zu verhandeln? Höchstwahrscheinlich nicht. Und warum? Nun, jeder Partner hat sein eigenes Leben, das nicht unbedingt mit dem des Partners übereinstimmt. Jeder hat seine eigenen Vorstellungen davon, wie er sein Leben leben möchte. Und oft stimmen diese Vorstellungen nicht überein. Schauen wir uns ein praktisches Beispiel an...

Ein verlängertes Wochenende steht vor der Tür, und das Paar plant eine Reise zum Entspannen, um den Kopf freizubekommen, wie man so schön sagt. Denn der Alltag ist für beide hart. Nun ja, sie sind verheiratet und werden logischerweise gemeinsam verreisen. Doch in der Zwischenzeit...

Die Frau liebt die Küste und möchte ihre Tage entspannt am Strand verbringen, sonnenbaden und die Wellen genießen. Der Mann liebt die Natur... Seine Lieblingsbeschäftigung, sein idealer Rückzugsort, ist in den Bergen, die frische Luft mit dem Duft der umliegenden Vegetation und dem Vogelgezwitscher einzuatmen...

Der eine liebt den Strand, der andere bevorzugt die Einsamkeit im dichten Wald. Wenn sie nicht miteinander sprechen, um zu entscheiden, wohin sie in ihrem Urlaub fahren, besteht die Gefahr, dass sie am Ende nirgendwo hinfahren, da ihre Vorlieben so unterschiedlich sind ... und was bedeutet das? Dass ihre Bindung nicht besonders stark ist, wenn sie über etwas so Triviales wie einen Wochenendausflug verhandeln müssen ...

Das bedeutet keineswegs, dass dieses vermeintliche Paar auf eine Trennung zusteuert. Es könnte sogar passieren, aber es gibt andere Faktoren, die letztendlich jeden zwingen, seinen eigenen Weg zu gehen. In diesem Beispiel ist das nicht der Fall. Obwohl sie manches verhandeln müssen, verstehen sie sich in anderen Angelegenheiten perfekt. Und das ist wichtig ... und gesund für ihre Beziehung ...

Vertrauen leitet unsere Schritte auf unserem Weg. Denn ohne Vertrauen würden wir uns wahrscheinlich im Chaos verlieren ...

Lasst uns voranschreiten, stets im Vertrauen nicht nur auf unsere Mitmenschen, sondern auch auf unsere innere Stärke. Denn solange Vertrauen und Respekt vorhanden sind, können wir beruhigt sein, denn alles wird reibungslos verlaufen und wir können in den Wolken leben ... denn wir vertrauen darauf, dass sie uns nicht fallen lassen ...

Tania Miranda – Brasilien – 10.10.2025