SELF-ACCEPTANCE

 O TEMPO É NOSSO SENHOR ABSOLUTO...

Somos escravos do tempo. Tudo em nossa vida é contado, cronometrado. Cada ação por nós desenvolvida é medido em segundos, minutos… do tempo não há como escapar…

O tempo de descanso é controlado. Após descansarmos, cada atividade desenvolvida tem um tempo para ser realizada, com uma tolerância para mais ou para menos. E assim vamos seguindo… 

Para conseguir essa proeza, dividimos o dia em vinte e quatro horas, doze de Luz e doze de Trevas. Como chegamos a essa conclusão eu não sei. Afinal, de quem foi a ideia de dividir o tempo em minutos, segundos, horas, dias, semanas, meses, anos, séculos, milênios… sendo que esse último ninguém consegue vivenciar “in loco”? 

Claro que isso tem a ver com a sobrevivência da sociedade. Lá no começo de nossa civilização, quando os grupos deixavam a vida de nômades e criaram raízes em alguns locais propícios para a lavoura, por exemplo, surgiu a necessidade de determinar qual melhor momento para preparar a terra, semear, cuidar da plantação e esperar o momento da colheita.

Os egípcios, 2.000 A.C, já dividiam o dia e a noite em períodos de doze horas…mas a duração de cada hora variava de acordo com a estação do ano. Os babilônios melhoraram o conceito egípcio. Para facilitar a contagem do tempo, dividiram o dia em vinte e quatro horas, considerando um sistema de base de 60, dividindo a hora em minutos e segundos. Com essa manobra, foi possível determinar o tempo com uma certa precisão, necessária para prever o momento certo de trabalhar a terra…

Os gregos, usando o conhecimento egípcio e babilônio, refinaram o conceito, chegando a padrões muito próximos daqueles por nós utilizados nos dias de hoje…

Como percebemos, a medida do tempo é muito importante para nossa civilização. Sem esse recurso, ficaríamos perdidas, sem saber exatamente o que fazer, para onde ir… afinal, se não houvesse como medir o tempo, como faríamos para honrar nossos compromissos?..

Estranho como tais regras foram criadas… facilitam nossa vida com certeza, mas… como alguém conseguiu imaginar o mundo de tal maneira? Dizemos que foi a necessidade de deixar as tarefas mais leves que nos encaminhou a essas descobertas, mas… como a primeira pessoa visualizou os conceitos que levariam a tal evolução? Aliás, se formos questionar todas as conquistas humanas no decorrer da história da civilização, teremos mais perguntas que respostas… pois muitas das perguntas realmente não tem uma resposta satisfatória… 

E assim, criando a solução para uma necessidade (ou criando uma necessidade para se encaixar em uma solução) seguimos em frente, dominadas pelo tic tac constante do tempo, a nos lembrar quão efêmera é nossa estada nesse plano… e que, apesar de estarmos presas a Cronos, devemos fazer nosso melhor no dia a dia, para  evoluirmos ao próximo Estágio… devemos iluminar o caminho de nossos irmãos quando a noite escura domina o firmamento e temos que aproveitar os momentos de luz que o dia nos proporciona, para seguir sempre em frente, rumo ao Nirvana… que é nosso destino final… afinal, quem não gostaria de alcançar o Paraíso?... 

Tania Miranda     17/06/2025

=========================================================================

TIME IS OUR ABSOLUTE MASTER...

We are slaves to time. Everything in our lives is counted, timed. Each action we perform is measured in seconds, minutes... there is no escape from time...

Rest time is controlled. After resting, each activity performed has a time to be performed, with a tolerance for more or less. And so we go on...

To achieve this feat, we divided the day into twenty-four hours, twelve of Light and twelve of Darkness. How we arrived at this conclusion I do not know. After all, whose idea was it to divide time into minutes, seconds, hours, days, weeks, months, years, centuries, millennia... when no one can experience the latter “in loco”?

To achieve this feat, we divided the day into twenty-four hours, twelve of Light and twelve of Darkness. How we arrived at this conclusion I do not know. After all, whose idea was it to divide time into minutes, seconds, hours, days, weeks, months, years, centuries, millennia… when no one can experience the latter “in person”?

Of course, this has to do with the survival of society. At the beginning of our civilization, when groups left their nomadic life behind and set up roots in places suitable for farming, for example, there was a need to determine the best time to prepare the land, sow, tend to the crops and wait for the harvest.

The Egyptians, in 2,000 B.C., already divided the day and night into periods of twelve hours… but the length of each hour varied according to the season. The Babylonians improved on the Egyptian concept. To make counting time easier, they divided the day into twenty-four hours, considering a base-60 system, dividing the hour into minutes and seconds. With this maneuver, it was possible to determine the time with a certain precision, necessary to predict the right moment to work the land... The Greeks, using Egyptian and Babylonian knowledge, refined the concept, arriving at standards very close to those we use today... As we can see, measuring time is very important for our civilization. Without this resource, we would be lost, not knowing exactly what to do, where to go... after all, if there was no way to measure time, how would we honor our commitments? It is strange how such rules were created... they certainly make our lives easier, but... how did anyone manage to imagine the world in such a way? We say that it was the need to make tasks easier that led us to these discoveries, but... how did the first person visualize the concepts that would lead to such evolution? In fact, if we were to question all human achievements throughout the history of civilization, we would have more questions than answers… because many of the questions really do not have a satisfactory answer…

And so, creating the solution to a need (or creating a need to fit into a solution) we move forward, dominated by the constant ticking of time, reminding us how ephemeral our stay on this plane is… and that, despite being trapped by Chronos, we must do our best in our daily lives, to evolve to the next Stage… we must light the path of our brothers when the dark night dominates the firmament and we have to take advantage of the moments of light that the day provides us, to always move forward, towards Nirvana… which is our final destination… after all, who wouldn't like to reach Paradise?...

Tania Miranda 06/17/2025

====================================================================

EL TIEMPO ES NUESTRO AMO ABSOLUTO...

Somos esclavos del tiempo. Todo en nuestras vidas está contado, cronometrado. Cada acción que realizamos se mide en segundos, minutos... no hay escapatoria del tiempo...

El tiempo de descanso está controlado. Después de descansar, cada actividad tiene un tiempo para realizarse, con una tolerancia mayor o menor. Y así seguimos...

Para lograr esta hazaña, dividimos el día en veinticuatro horas: doce de Luz y doce de Oscuridad. Cómo llegamos a esta conclusión, no lo sé. Después de todo, ¿de quién fue la idea de dividir el tiempo en minutos, segundos, horas, días, semanas, meses, años, siglos, milenios... cuando nadie puede experimentar esto último in situ?

Para lograr esta hazaña, dividimos el día en veinticuatro horas: doce de Luz y doce de Oscuridad. Cómo llegamos a esta conclusión, no lo sé. Después de todo, ¿de quién fue la idea de dividir el tiempo en minutos, segundos, horas, días, semanas, meses, años, siglos, milenios… cuando nadie puede experimentar esto último en persona?

Por supuesto, esto tiene que ver con la supervivencia de la sociedad. En los inicios de nuestra civilización, cuando los grupos dejaron atrás su vida nómada y se asentaron en lugares aptos para la agricultura, por ejemplo, era necesario determinar el mejor momento para preparar la tierra, sembrar, cuidar los cultivos y esperar la cosecha.

Los egipcios, en el año 2000 a. C., ya dividían el día y la noche en periodos de doce horas… pero la duración de cada hora variaba según la estación. Los babilonios mejoraron el concepto egipcio. Para facilitar el conteo del tiempo, dividieron el día en veinticuatro horas, considerando un sistema de base 60, dividiendo la hora en minutos y segundos. Con esta maniobra, fue posible determinar el tiempo con cierta precisión, necesaria para predecir el momento adecuado para trabajar la tierra... Los griegos, utilizando el conocimiento egipcio y babilónico, refinaron el concepto, llegando a estándares muy cercanos a los que usamos hoy... Como podemos ver, medir el tiempo es muy importante para nuestra civilización. Sin este recurso, estaríamos perdidos, sin saber exactamente qué hacer, adónde ir... después de todo, si no hubiera forma de medir el tiempo, ¿cómo honraríamos nuestros compromisos? Es extraño cómo se crearon tales reglas... ciertamente nos hacen la vida más fácil, pero... ¿cómo alguien logró imaginar el mundo de esa manera? Decimos que fue la necesidad de facilitar las tareas lo que nos llevó a estos descubrimientos, pero... ¿cómo visualizó la primera persona los conceptos que llevarían a tal evolución? De hecho, si cuestionáramos todos los logros humanos a lo largo de la historia de la civilización, tendríamos más preguntas que respuestas… porque muchas de las preguntas realmente no tienen una respuesta satisfactoria…

Y así, creando la solución a una necesidad (o creando una necesidad para encajar en una solución), avanzamos, dominados por el tictac constante del tiempo, recordándonos lo efímera que es nuestra estancia en este plano… y que, a pesar de estar atrapados por Cronos, debemos esforzarnos al máximo en nuestra vida diaria para evolucionar a la siguiente Etapa… debemos iluminar el camino de nuestros hermanos cuando la noche oscura domina el firmamento y debemos aprovechar los momentos de luz que nos brinda el día, para avanzar siempre hacia el Nirvana… que es nuestro destino final… después de todo, ¿a quién no le gustaría alcanzar el Paraíso?…

Tania Miranda 17/06/2025

=======================================================================

IL TEMPO È IL NOSTRO PADRONE ASSOLUTO...

Siamo schiavi del tempo. Tutto nella nostra vita è contato, cronometrato. Ogni azione che compiamo è misurata in secondi, minuti... non c'è scampo dal tempo...

Il tempo di riposo è controllato. Dopo il riposo, ogni attività svolta ha un tempo da dedicare, con una tolleranza per più o meno. E così andiamo avanti...

Per raggiungere questo traguardo, abbiamo diviso il giorno in ventiquattro ore, dodici di Luce e dodici di Tenebra. Come siamo arrivati ​​a questa conclusione non lo so. Dopotutto, chi ha avuto l'idea di dividere il tempo in minuti, secondi, ore, giorni, settimane, mesi, anni, secoli, millenni... quando nessuno può vivere quest'ultimo "in prima persona"?

Per raggiungere questo traguardo, abbiamo diviso il giorno in ventiquattro ore, dodici di Luce e dodici di Tenebra. Come siamo arrivati ​​a questa conclusione non lo so. Dopotutto, chi ha avuto l'idea di dividere il tempo in minuti, secondi, ore, giorni, settimane, mesi, anni, secoli, millenni... quando nessuno può vivere quest'ultimo "in prima persona"?

Certo, questo ha a che fare con la sopravvivenza della società. All'inizio della nostra civiltà, quando i gruppi abbandonavano la vita nomade e si stabilivano in luoghi adatti all'agricoltura, ad esempio, c'era bisogno di determinare il momento migliore per preparare la terra, seminare, curare le colture e attendere il raccolto.

Gli Egizi, già nel 2000 a.C., dividevano il giorno e la notte in periodi di dodici ore... ma la durata di ogni ora variava a seconda della stagione. I Babilonesi perfezionarono il concetto egizio. Per semplificare il conteggio del tempo, divisero il giorno in ventiquattro ore, considerando un sistema a base 60, dividendo l'ora in minuti e secondi. Con questa manovra, fu possibile determinare l'ora con una certa precisione, necessaria per prevedere il momento giusto per lavorare la terra... I Greci, utilizzando le conoscenze egizie e babilonesi, perfezionarono il concetto, arrivando a standard molto vicini a quelli che usiamo oggi... Come possiamo vedere, la misurazione del tempo è molto importante per la nostra civiltà. Senza questa risorsa, saremmo persi, senza sapere esattamente cosa fare, dove andare... dopotutto, se non ci fosse un modo per misurare il tempo, come potremmo onorare i nostri impegni? È strano come siano state create tali regole... certamente ci semplificano la vita, ma... come ha fatto qualcuno a immaginare il mondo in questo modo? Diciamo che è stata la necessità di semplificare i compiti a portarci a queste scoperte, ma... come ha fatto il primo a visualizzare i concetti che avrebbero portato a tale evoluzione? In effetti, se dovessimo mettere in discussione tutte le conquiste umane nel corso della storia della civiltà, avremmo più domande che risposte... perché molte delle domande in realtà non hanno una risposta soddisfacente... E così, creando la soluzione a un bisogno (o creando il bisogno di adattarsi a una soluzione), andiamo avanti, dominati dal costante ticchettio del tempo, che ci ricorda quanto sia effimera la nostra permanenza su questo piano... e che, pur essendo intrappolati da Chronos, dobbiamo fare del nostro meglio nella nostra vita quotidiana, per evolvere verso la Fase successiva... dobbiamo illuminare il cammino dei nostri fratelli quando la notte oscura domina il firmamento e dobbiamo approfittare dei momenti di luce che il giorno ci offre, per procedere sempre avanti, verso il Nirvana... che è la nostra destinazione finale... dopotutto, chi non vorrebbe raggiungere il Paradiso?...

Tania Miranda 17/06/2025

========================================================================

AIKA ON MEIDÄN ÄÄRIMMÄISEN HERRANAMME...

Olemme ajan orjia. Kaikki elämässämme on laskettu, ajoitettu. Jokainen suorittamamme teko mitataan sekunneissa, minuuteissa... ajasta ei ole pakoa...

Lepoaikaa kontrolloidaan. Levon jälkeen jokaisella suoritetulla toiminnalla on aika suorittaa, ja toleranssi on suurempi tai pienempi. Ja niin jatkamme...

Tämän saavutuksen saavuttamiseksi jaoimme päivän kahteenkymmeneenneljään tuntiin, kahteentoista valon tuntiin ja kahteentoista pimeyden tuntiin. En tiedä, miten päädyimme tähän johtopäätökseen. Kenen idea oli jakaa aika minuutteihin, sekunteihin, tunteihin, päiviin, viikkoihin, kuukausiin, vuosiin, vuosisatoihin, vuosituhansiin... kun kukaan ei voi kokea jälkimmäistä "paikan päällä"?

Tämän saavutuksen saavuttamiseksi jaoimme päivän kahteenkymmeneenneljään tuntiin, kahteentoista valon tuntiin ja kahteentoista pimeyden tuntiin. En tiedä, miten päädyimme tähän johtopäätökseen. Kenen idea oli jakaa aika minuutteihin, sekunteihin, tunteihin, päiviin, viikkoihin, kuukausiin, vuosiin, vuosisatoihin, vuosituhansiin... kun kukaan ei voi kokea jälkimmäistä "henkilökohtaisesti"?

Tietenkin tämä liittyy yhteiskunnan selviytymiseen. Sivilisaatiomme alussa, kun ryhmät jättivät nomadisen elämäntapansa taakseen ja asettuivat esimerkiksi maanviljelyyn soveltuviin paikkoihin, oli tarpeen määrittää paras aika maan valmisteluun, kylvämiseen, sadon hoitamiseen ja sadonkorjuun odottamiseen.

Egyptiläiset jakoivat päivän ja yön jo vuonna 2000 eaa. kahdentoista tunnin jaksoihin... mutta kunkin tunnin pituus vaihteli vuodenajan mukaan. Babylonialaiset paransivat egyptiläistä käsitystä. Ajan laskemisen helpottamiseksi he jakoivat päivän kahteenkymmeneenneljään tuntiin käyttäen 60-kantaista lukujärjestelmää jakaen tunnin minuutteihin ja sekunteihin. Tällä menetelmällä oli mahdollista määrittää aika tietyllä tarkkuudella, mikä oli tarpeen oikean hetken ennustamiseksi maan työstämiseen... Kreikkalaiset, hyödyntäen egyptiläistä ja babylonialaista tietämystä, jakoivat käsitettä ja päätyivät standardeihin, jotka ovat hyvin lähellä niitä, joita käytämme tänään... Kuten voimme nähdä, ajan mittaaminen on erittäin tärkeää sivilisaatiollemme. Ilman tätä resurssia olisimme eksyksissä, tietämättä tarkalleen mitä tehdä, minne mennä... loppujen lopuksi, jos aikaa ei voisi mitata, miten pitäisimme kiinni sitoumuksistamme? On outoa, miten tällaiset säännöt luotiin... ne varmasti helpottavat elämäämme, mutta... miten kukaan onnistui kuvittelemaan maailman tällä tavalla? Sanomme, että tarve helpottaa tehtäviä johti meidät näihin löytöihin, mutta... miten ensimmäinen persoona visualisoi käsitteet, jotka johtaisivat tällaiseen evoluutioon? Itse asiassa, jos kyseenalaistaisimme kaikki ihmiskunnan saavutukset sivilisaation historiassa, meillä olisi enemmän kysymyksiä kuin vastauksia… koska moniin kysymyksiin ei oikeastaan ​​ole tyydyttävää vastausta…

Ja niin, luoden ratkaisun tarpeeseen (tai luoden tarpeen sopia ratkaisuun), liikumme eteenpäin, ajan jatkuvan tikityksen hallitsemina, muistuttaen meitä siitä, kuinka lyhytaikaista oleskelumme tällä tasolla on… ja että vaikka olemmekin Kronoksen vangitsemia, meidän on tehtävä parhaamme jokapäiväisessä elämässämme kehittyäksemme seuraavaan vaiheeseen… meidän on valaistava veljiemme polkua, kun pimeä yö hallitsee taivaankannen ja meidän on hyödynnettävä päivän meille tarjoamia valon hetkiä, liikkuaksemme aina eteenpäin, kohti Nirvanaa… joka on lopullinen määränpäämme… loppujen lopuksi kukapa ei haluaisi päästä Paratiisiin?...

Tania Miranda 17.6.2025

=========================================================================

LE TEMPS EST NOTRE MAÎTRE ABSOLU...

Nous sommes esclaves du temps. Tout dans nos vies est compté, chronométré. Chaque action que nous accomplissons se mesure en secondes, en minutes... il n'y a pas d'échappatoire au temps...

Le temps de repos est contrôlé. Après le repos, chaque activité effectuée a un temps à réaliser, avec une tolérance pour plus ou moins. Et ainsi de suite...

Pour réaliser cet exploit, nous avons divisé la journée en vingt-quatre heures, douze de Lumière et douze d'Obscurité. Comment en sommes-nous arrivés à cette conclusion, je l'ignore. Après tout, qui a eu l'idée de diviser le temps en minutes, secondes, heures, jours, semaines, mois, années, siècles, millénaires... alors que personne ne peut vivre ces derniers « in loco » ?

Pour réaliser cet exploit, nous avons divisé la journée en vingt-quatre heures, douze de Lumière et douze d'Obscurité. Comment en sommes-nous arrivés à cette conclusion, je l'ignore. Après tout, qui a eu l'idée de diviser le temps en minutes, secondes, heures, jours, semaines, mois, années, siècles, millénaires… alors que personne ne peut le vivre « en personne » ?

Bien sûr, il s'agit de la survie de la société. Aux débuts de notre civilisation, lorsque des groupes abandonnaient leur vie nomade pour s'installer dans des lieux propices à l'agriculture, par exemple, il était nécessaire de déterminer le meilleur moment pour préparer la terre, semer, cultiver et attendre la récolte.

Les Égyptiens, en 2 000 av. J.-C., divisaient déjà le jour et la nuit en périodes de douze heures… mais la durée de chaque heure variait selon la saison. Les Babyloniens ont amélioré le concept égyptien. Pour faciliter le comptage du temps, ils ont divisé la journée en vingt-quatre heures, en utilisant un système de base 60, divisant l'heure en minutes et secondes. Grâce à cette manœuvre, il était possible de déterminer le temps avec une certaine précision, nécessaire pour prédire le moment propice pour travailler la terre… Les Grecs, s'appuyant sur les connaissances égyptiennes et babyloniennes, ont affiné ce concept, aboutissant à des normes très proches de celles que nous utilisons aujourd'hui… Comme on peut le constater, la mesure du temps est essentielle à notre civilisation. Sans cette ressource, nous serions perdus, ne sachant pas exactement quoi faire, ni où aller… après tout, s'il n'existait aucun moyen de mesurer le temps, comment honorerions-nous nos engagements ? Il est étrange que de telles règles aient été créées… elles nous simplifient certes la vie, mais… comment a-t-on pu imaginer le monde de cette façon ? On dit que c'est le besoin de simplifier les tâches qui nous a conduits à ces découvertes, mais… comment le premier homme a-t-il imaginé les concepts qui ont conduit à une telle évolution ? En fait, si nous remettions en question toutes les réalisations humaines à travers l'histoire de la civilisation, nous aurions plus de questions que de réponses… car beaucoup de ces questions n'ont pas de réponse satisfaisante…

Ainsi, en créant la solution à un besoin (ou en créant un besoin pour s'y intégrer), nous avançons, dominés par le tic-tac constant du temps, nous rappelant combien notre séjour sur ce plan est éphémère… et que, malgré notre emprisonnement par Chronos, nous devons faire de notre mieux au quotidien pour évoluer vers l'Étape suivante… nous devons éclairer le chemin de nos frères lorsque la nuit noire domine le firmament et profiter des instants de lumière que le jour nous offre pour toujours avancer vers le Nirvana… qui est notre destination finale… après tout, qui n'aimerait pas atteindre le Paradis ?…

Tania Miranda 17/06/2025

===================================================================

DIE ZEIT IST UNSER ABSOLUTER HERR...

Wir sind Sklaven der Zeit. Alles in unserem Leben wird gezählt, zeitlich festgelegt. Jede Handlung wird in Sekunden, Minuten gemessen... der Zeit kann man nicht entfliehen...

Die Ruhezeit ist kontrolliert. Nach der Ruhe hat jede ausgeführte Aktivität eine bestimmte Zeit, mit einer Toleranz für mehr oder weniger. Und so geht es weiter...

Um dieses Kunststück zu erreichen, teilten wir den Tag in vierundzwanzig Stunden ein, zwölf Stunden Licht und zwölf Stunden Dunkelheit. Wie wir zu diesem Schluss kamen, weiß ich nicht. Denn wessen Idee war es, die Zeit in Minuten, Sekunden, Stunden, Tage, Wochen, Monate, Jahre, Jahrhunderte, Jahrtausende einzuteilen... wenn niemand Letzteres „vor Ort“ erleben kann?

Um dieses Kunststück zu erreichen, teilten wir den Tag in vierundzwanzig Stunden ein, zwölf Stunden Licht und zwölf Stunden Dunkelheit. Wie wir zu diesem Schluss kamen, weiß ich nicht. Wer hatte denn die Idee, die Zeit in Minuten, Sekunden, Stunden, Tage, Wochen, Monate, Jahre, Jahrhunderte, Jahrtausende einzuteilen, wenn doch niemand sie „persönlich“ erleben kann?

Natürlich hat das mit dem Überleben der Gesellschaft zu tun. Zu Beginn unserer Zivilisation, als Gruppen ihr Nomadenleben hinter sich ließen und sich beispielsweise in landwirtschaftlich geeigneten Gegenden niederließen, bestand die Notwendigkeit, die beste Zeit für die Bodenbearbeitung, die Aussaat, die Feldarbeit und das Warten auf die Ernte zu bestimmen.

Die Ägypter teilten bereits 2000 v. Chr. Tag und Nacht in zwölf Stunden ein, doch die Länge jeder Stunde variierte je nach Jahreszeit. Die Babylonier verbesserten das ägyptische Konzept. Um die Zeitrechnung zu vereinfachen, teilten sie den Tag in 24 Stunden ein, wobei sie ein System mit der Basis 60 anwandten und die Stunde in Minuten und Sekunden unterteilten. Mit diesem Manöver war es möglich, die Zeit mit einer gewissen Präzision zu bestimmen, die notwendig war, um den richtigen Zeitpunkt für die Landbearbeitung vorherzusagen... Die Griechen, die ägyptisches und babylonisches Wissen nutzten, verfeinerten das Konzept und gelangten zu Standards, die unseren heutigen sehr nahe kommen... Wie wir sehen, ist die Zeitmessung für unsere Zivilisation sehr wichtig. Ohne diese Ressource wären wir verloren und wüssten nicht genau, was wir tun oder wohin wir gehen sollen... Denn wie sollten wir unseren Verpflichtungen nachkommen, wenn es keine Möglichkeit gäbe, die Zeit zu messen? Es ist seltsam, wie solche Regeln entstanden sind... Sie machen unser Leben sicherlich einfacher, aber... wie hat es jemand geschafft, sich die Welt auf diese Weise vorzustellen? Wir sagen, es war das Bedürfnis, Aufgaben zu erleichtern, das uns zu diesen Entdeckungen geführt hat, aber... wie hat der erste Mensch die Konzepte visualisiert, die zu einer solchen Entwicklung führten? Tatsächlich hätten wir mehr Fragen als Antworten, wenn wir alle menschlichen Errungenschaften der Zivilisationsgeschichte in Frage stellen würden, denn viele Fragen haben keine zufriedenstellende Antwort.

Und so entwickeln wir eine Lösung für ein Bedürfnis (oder ein Bedürfnis, in eine Lösung zu passen), während wir voranschreiten, beherrscht vom stetigen Ticken der Zeit, das uns daran erinnert, wie vergänglich unser Aufenthalt auf dieser Ebene ist und dass wir, obwohl wir von Chronos gefangen gehalten werden, in unserem täglichen Leben unser Bestes geben müssen, um uns zur nächsten Stufe zu entwickeln. Wir müssen unseren Brüdern den Weg erleuchten, wenn die dunkle Nacht das Firmament beherrscht, und wir müssen die Lichtblicke nutzen, die uns der Tag schenkt, um stets vorwärts zu gehen, dem Nirvana entgegen, unserem endgültigen Ziel. Denn wer möchte nicht gern ins Paradies gelangen?

Tania Miranda, 17.06.2025